Kun itse kuulin siitä, että Mikkelin Palloilijat, Mikkelin Pallo-Kissat ja Porrassalmen Urheilijat-62 selvittävät sitä, miten seurojen välistä yhteistoimintaa voitaisiin kehittää ja olisiko täällä edellytyksiä jopa seurojen yhdistämiseen, ajattelin ensin, että onpa hyvä juttu.
Sen jälkeen ajattelin, että miksi vasta nyt.
Aika pitkään Mikkelissä on nimittäin siedetty tilannetta, joka nyt ajaa kohti yhteistyön tiivistämistä; pelaajien vähenemistä, halukkaiden seuratoimijoiden vähenemistä ja jalkapallotoiminnan ympärillä pyörivän rahan vähenemistä.
Yhtälö on sellainen, etteivät Mikkelin jalkapalloilun toimintaedellytykset parane, ellei jotain tehdä. Ja se ”jotain” voisi mielellään olla jotain sen suuntaista, että mieluummin keskitetään niitä resursseja kuin hajotetaan.
Mikkelissä on väkeä, jotka ajattelevat automaattisesti, että ei käy. Että jako sinisiin, punaisiin ja keltaisiin on niin pyhä asia, ettei sille nyt ainakaan pidä mitään tehdä.
Lehtilausunnoista päätellen tätä väkeä ei kuitenkaan onneksi löydy kolmen mikkeliläisseuran puheenjohtajistosta. Kommentit ovat olleet järkiperäisiä ja selväsanaisia. Jos mitään ei tehdä, mikkeliläinen jalkapalloilu ei pysy kilpailukykyisenä.
Ja jos se ei pysy kilpailukykyisenä ja kiinnostavana, ei sen pariin hakeudu myöskään harrastavia nuoria. Silloin vanhoina hyvinä aikoina kun Urheilupuiston lehterit pullistelivat jalkapalloyleisöä ja MP ja MiPK pärjäsivät, elettiin ihan toisenlaisessa maailmassa kuin nyt. Nuorten pelaajien kiinnostuksesta eivät kilpailleet kovinkaan monet lajit, toisin kuin nyt.
En lähde neuvomaan, miten yhteistyö pitäisi toteuttaa. Olen kuitenkin sen verran vanha, että muistan elävästi nimet FC Mikkeli ja MiPa.
1990-luvun lopussa mikkeliläistä jalkapalloilua yritettiin kehittää fuusioimalla MP ja Mikkelin Kissat. Siinä tehtiin se virhe, että fuusioitiin vain kaksi eri sarjatasoilla pelannutta joukkuetta ja tehtiin niistä kaksi uutta yhdistelmäjoukkuetta. Emoseurat junioritoimintoineen jäivät olemaan, kun ei uskallettu viedä yhdistymistä loppuun saakka.
Siinä kävi niin, ettei FC Mikkeliin lopulta sitoutunut oikein kukaan ja homma kaatui omaan mahdottomuuteensa.
Jos nyt päädytään tekemään jotakin, on se tehtävä kunnolla. Projektissa on otettava pääasiaksi mikkeliläinen jalkapallo, ei pelipaidan väri.
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.