Kun Pelle Miljoona aloitti Dinosaurockissa biisillä Juokse villi lapsi, rinnassa hyrskähti sellainen lämmin nostalgian huoku, että homma oli sillä selvä. Keikka oli suuri nautinto, festivaalielämys parhaasta päästä.
Sellaista tapahtuu festareilla, kun ei aina oikein tiedä, mitä seuraavaksi tulee vastaan. Ei, vaikka artisti ja hänen tuotantonsa olisikin tuttu. Uuden löytäminen ja ahaa-elämykset ovat olennainen osa festivaalikulttuuria.
Tätä kirjoittaessani en tiedä, jatkuuko Dinosaurockin uusi perinne Mikkelissä. Järjestäjillä olisi ihan kohtuullistakin intoa jatkaa, mutta kesän loppusaldo jää taas miinuksen puolelle, vaikka meininki oli hyvä.
Dinosaurockin perjantai kyykkäsi ihan kunnolla. Illasta puuttui vetovoimainen artisti, joka olisi tuonut Visulahteen tuollaiset 1 000-1 500 ihmistä lisää. Joku, joka olisi kasvattanut Ellinooran aikaan saamaa nostetta vielä lisää ja saanut festarialueen tunnelman nousemaan samanlaiseksi kuin erinomaisen sään siunaamana lauantaina.
Festivaalin kokoaminen on aikamoista palapeliä.
Tältä jakkaralta on helppo sanoa, että ottakaa ensi kerralla vetovoimaisempia artisteja. Se vain on rahakysymys; yhden kovan kotimaisen artistin keikkapalkkio kun on sellainen, että sillä rahalla saa viisi-kuusi pienemmän kaliberin nimeä esiintyjälistaan.
Mutta kylmä totuus on, että jos yleisö ei tule paikalle, ei tarjonta kiinnosta tarpeeksi. Näinä aikoina harva ostaa festarilipun kannatuksen vuoksi.
Festivaalin kokoaminen on aikamoista palapeliä. Pitäisi olla monipuolisuutta, vetovoimaisuutta, tuttua ja turvallista mutta myös uutta ja yllättävää ja tämä kaikki niin, että budjetissa pysytään ja touhussa säilyy järki. Yltiöpäiset satsaukset kun eivät monesti johda pitkälle ja niissä piilee sekin riski, että ne saavat yleisön odottamaan aina vain isompaa, mikä oli yksi syy siihen, että Jurassic Rock lopulta kaatui.
Uskon, että Dinosaurockille löytyy oma kolonsa suomalaisessa festivaalikentässä. Omannäköisenään ja -kokoisenaan tapahtumana.
Minun mielestäni se voi aivan hyvin hoitua pelkästään kotimaisin voimin. Pääasia on, että esiintyjälistassa on tarpeeksi nimiä, jotka saavat ihmiset ostamaan lippunsa.
Ja oleellistahan on nimenomaan, että niitä lippuja ostetaan, jos niitä vielä tarjolle tuodaan. Dinosaurockin tulevaisuus on todellakin meistä mikkeliläisistä, niin yksityisistä ihmisistä kuin yrityksistä ja yhteisöistäkin kiinni.
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.