17.02.

Tornimäen kukkulan kuningatar

Yrittäjä Heidi Kelho lupaa, että Tornimäessä pääsee aina laskemaan hyvin hoidetuissa rinteissä.

Tornimäen laskettelukeskuksen kukkulan kuningattarella, yrittäjä Heidi Kelholla on hymy herkässä. Rinnebisnes luistaa.
–Voin olla erittäin tyytyväinen starttiin, hän iloitsee.
Kelho hyppäsi Tornimäen puikkoihin marraskuussa, kun sen pitkäaikainen yrittäjä Keijo Andersin jäi eläkkeelle.
–Alkutalvesta oli pientä takeltelua, koska kelit olivat liian leudot lumettamiselle. Oli pieni ihme ja riskikin, että saimme rinteet avattua jouluksi. Riskin ottaminen kuitenkin kannatti.

Viime aikoina pakkasta on riittänyt sopivasti.
–Juuri sen verran, että ihmiset uskaltavat rinteeseen ja lumettaminen hoituu mutkattomasti.
Koronakaan ei ole Kelhon mukaan verottanut asiakkaita.
–Väki mielii rinteisiin senkin vuoksi, että täällä voi liikkua turvallisesti ulkosalla turvavälejä noudattaen.

Iloa yrittäjän päiviin tuovat myös kannustavat asiakkaat.
Hän sanoo, että mikkeliläinen lasketteluväki on ottanut hänet hyvin vastaan.
–On ihanaa, miten asiakkaat tsemppaavat. Mikkelissä on leppoisaa porukkaa.

Kelholla on pitkä kokemus alalta. Hän työskenteli vuodesta 1995 vuoteen 2018 saakka Vuokatissa, Vuokatinrinteiden hiihtokoulun sekä Lastentalo Hupilan johtajana.
Hänen vastuullaan olivat myös rinnekeskuksen tapahtumat.
Kelho kantoi myös vastuuta Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry:n hallituksessa, vastaten siellä hiihtokoulutoimialan kehittämisestä. Lisäksi hän toimi pitkään Suomen Hiihdonopettajat ry:n varapuheenjohtajana.

Mikkeliin Kelho muutti puolisonsa Timo Welsbyn kanssa vuonna 2016.
–Tein parin vuoden ajan etätöitä Vuokattiin täältä käsin.
Perheen koti sijaitsee asuntomessualueella Kirkonvarkaudessa.
–Mikkeli on ihan kiva pieni kaupunki. Pidän vesistön läheisyydestä.

Kelho pursuaa intoa kertoessaan Tornimäkeä koskevista visioistaan.
Suunnitteilla on muun muassa bikepark, joka toimisi kesäliikunnan kivijalkana.
–Haluan, että tästä tulee ympärivuotinen liikuntapaikka. Ja tietysti Mikkelin paras.
Haaveissa on myös yhden tai kahden uuden rinteen avaaminen sekä köysihissien korvaaminen mattohisseillä.
–Nämä toteutetaan toivottavasti jossakin vaiheessa. Rinnebisneksessä investoinnit ovat isoja. Esimerkiksi uusi mattohissi tulisi kustantamaan 100 000 euroa.

Naisen kädenjälki näkyy jo nyt perinteikkään laskettelukeskuksen toiminnassa. Nykyisin laskettelukeskus kantaa nimeä HupiSki Tornimäki entisen Ski Tornimäen sijaan.
–Lainasin koirani nimeä, Kelho virnistää.
Myös keskuksen kahvila on uudistunut. Viikonloppuisin tarjolla on keittolounasta, joka on yrittäjän mukaan tehnyt hyvin kauppansa.
–Siitä on tykätty, että on jotain erilaista. Toki tarjolla on myös niitä rinnekahvilan perinteisiä annoksia.

Myös Kelhon hiihdonopettajatausta näkyy Tornimäellä. Esimerkiksi maanlaajuisesti tunnetut lasten Werneri-kurssit ovat saatavilla myös Mikkelissä. Kurssilla lapsille laskettelun saloja opettaa hiihdonopettajan lisäksi Werneri-pupu. Kurssit pyörivät viikonloppuisin täydellä teholla.
–Ensi talveksi saamme tänne toivottavasti vakituisen hiihdonopettajan. Järjestimme yhdessä Suomen Nuoriso-opiston kanssa Suomen Hiihdonopettajat ry:n alppihiihdonohjaajakurssin tammikuussa. Sieltä saatiin hyviä opettajia Mikkeliin.

Kelhon työhuoneesta avautuu komea näkymä valkoisenaan hohkaviin rinteisiin. Ehtiikö yrittäjä itse niitä testailemaan?
–Normaalisti laskettelen kyllä paljon, se on henkireikä. Tänä vuonna en ole kuitenkaan päässyt rinteeseen, sillä mursin joulukuussa varpaani. Kun ei saa monoa jalkaan, täytyy vaihtaa liukuriin, hän nauraa.
Kelho myöntää olevansa heikkona isoihin rinteisiin. Rakkaus lajiin syttyi jo pikkutyttönä.
–Olin joku kolmevuotias, kun pääsin ensimmäistä kertaa rinteeseen. Kaikki perheessäni ja ystäväperheessä laskettelivat. Siitä se into tarttui. Monet lomat vietimme Alpeilla.
Kaipaatko suuren laskettelukeskuksen tunnelmaa Mikkeliin?
–En oikeastaan. Tornimäellä on kaikki tarvittava. Pienikin voi olla suuri.

Anni Suomela

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.