25.11.

Näköaloja: Lähtö

Kaksi vuotta sitten joulun alla jätin Mikkelin lopullisesti. Takana oli jo osittainen asumusero ja harkinta-aika Orimattilassa, joten ihan kevyin perustein en päätöstäni tehnyt.
Silti viitostielle etelään päin käännyttäessä silmistä alkoi ensin tihuttaa, sitten sataa kaatamalla. Takapenkilläkin kastuttiin. Lapsi, jonka hetki sitten olin lähes repinyt irti opettajastaan hyvästien jälkeen, itki lohduttomasti. Pikkuveli säesti, ja teini näytti nieleskelevän jotakin näkymätöntä palaa kurkustaan.

Mäntyharjun Teboilin kohdalla takapenkillä tyyntyi, mutta minä olin vielä Mikkelissä. Muistot vilahtelivat silmissäni kuin aurauskepit tien laidassa: ystävät ja yhteisöt, maisemat ja kadut, metsät ja rannat.
Koin jättäjän tuskaa; syyllisyyttä ja silti riemua uudesta tuntemattomasta. Olin jättänyt kaupungin, joka oli minua kasvattanut yli kaksikymmentä vuotta ja vielä miehen vuoksi. Tunsin itseni petturiksi.
Mutta olinhan eronnut ennenkin, ja tiesin mitä tuleman pitää. Aika puhaltaa pipeihin, ja eksänkin kanssa voi olla ystävä, kunhan haavat paranevat.
Suruaikani Mikkelin suhteen on ohi, ja olemme nykyään hyviä ystäviä. Vierailen siellä mitä tärkeimmästä syystä: täysi-ikäistynyt esikoiseni muutti omilleen juuri niille minun opiskeluaikaisille kulmille. Lapseni on edelleen mikkeliläinen, ja se tuntuu kuin olisin vielä vähän itsekin.

Muuttomatkakin päättyi lopulta onnellisesti. Lapset ottivat uuden kotikaupungin kodikseen, pahvilaatikot on jo melkein purettu, ja tunnen usein onnea. Se ei ole ihan vähän se.
Elämä on sarja saapumisia ja lähtemisiä, alkuja ja lopulta loppuja. Kaupungit ja miehet voivat vaihtua, mutta sydämelleen uskollisena on hyvä pysyä.
Tämä on viimeinen kolumnini Näköaloja-sarjassa. Kiitos lukija, että olen saanut kirjoittaa sinulle. Kirjoittaessani olen ollut hetken Mikkelissä; istunut tuomiokirkon portailla tai satamassa. Molemmat lempipaikkojani.

Hanna Katajarinne
Runoilija, sanoittaja ja lukukoordinaattori

Kommentit

  1. Sisko kokko 25/11/2020 10:31

    Kiitos, kirjoituksiasi on ollut ilo lukea. Käsittelet sanoja niin taitavasti ja runosi saavat usein kyyneleet silmiini niin ilosta kuin surustakin.
    Hyvää tulevaa, elämä kantaa. Eroja tapahtuu mutta olet entistä vahvempi ja opit tietämään mitä haluat.

    • Ranja Halonen 25/11/2020 11:34

      Kiitos todella koskettavista ja mielenkiintoisista kolumneista! Oli hienoa lukea niitä, itsekin 2 vuotta Ristiina-Mikkeli linjalla asuneena.
      Isot muutokset tuovat aina tullessaan jonkinlaisen kriisin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
      Ja lisää ihania runoja ❤

    • Hanna Katajarinne 02/12/2020 19:12

      Kiitos kuuluu ehdottomasti lukijoille, teille minä kirjoitan ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.