07.10.

Näköaloja: Vastaus

Hanna Katajarinne

Hetki sitten vietin viikonlopun pitkästä aikaa Mikkelin seudulla. Itse kaupunkia en nähnyt kuin ohitustieltä käsin vilaukselta, mutta se riitti. Riitti onnellisten vuosien muistoihin, riitti myös niihin toisiin, jolloin elämä oli yhtä lokakuuta ja liian usein toistuvaa kysymystä siitä, miksi ylipäänsä elän.
On aina yhtä kummallista, miten ympäristö kutoo itsensä muistoihin, ja miten aikojenkin päästä pelkkä tietyn paikan ajatteleminen onnistuu palauttamaan mieliin hetket, jotka on luullut jo unohtaneensa. Joskus jopa toivonutkin. Toisinaan taas käy päinvastoin.
Luomme muiston, jonka väkevyys vie meidät suoraan sinne, missä jokin merkittävä tapahtui.

Arvaan, että parin viikon takainen viikonlopunviettopaikkani tulee olemaan Sellainen Paikka. Vietin nimittäin lauluntekijäystäväni Jari Väyliön kanssa sanoitusviikonloppua Mikkelin Raudanniemessä.
Olimme vuokranneet mökin, jonka rantaan oli uinut yöllä saari. Mökki seisoi juhlallisena kalliolla ja järvi kimalteli minkä ehti. Oli puitteet, joiden tarkoituksena oli laittaa kitara ja kynä kulkemaan.

Ja sitten se muisto: istumme mökin terassilla ilta-auringossa, ystäväni on juuri säveltänyt sanoittamani uuden laulun ja soittaa sitä kitaralla ensimmäistä kertaa. Kertosäkeen kohdalla joutsenet lentävät auringonsiltaa pitkin jalokivijärven yli.
Jotakin yhtä aikaa lämmintä ja kylmää leviää minuun, ei meinaa millään mahtua ja tunkee lopulta silmäkulmista ulos.

Sillä hetkellä tiesin, että tämän hetken minä muistan.
Muistan sittenkin, kun muut muistot väsyvät.
Muistan sinä mustana lokakuun päivänä, joka kuitenkin taas joskus tulee kysymyksineen.
Tällä kertaa minulla on vastaus, sillä se kertosäe meni näin: ”Mä elän kuollakseni onnellisena”.
Aina ei ole helppoa seisoa sanojensa takana, eikä muistojensa edessä, mutta nyt oli. Helppoa ja onnellista.

Hanna Katajarinne
Runoilija, sanoittaja ja lukukoordinaattori

Kommentit

  1. Asian ytimessä 07/10/2020 19:25

    Oi Hanna, sanallinen taitaja! Taas sait tärkeimmät asiat sanoiksi ❤️ Osui ja upposi

  2. Sisko Kokko 07/10/2020 17:56

    Hienoa sanojen käsittelyä, soljuvaa ja helposti luettavaa tekstiä. Sait minut kyyneliin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.