08.07.

Nukketeatteri vei sydämen

Nukkejen rakentaminen on nukketeatteri-taiteilija Aapo Revon mielipuuhaa. Bunraku-nukke Pinokkio vaati useiden viikkojen työn, mutta lopputulos on upea. (Kuvat: Tommi Lempinen)

Mikkeliläinen Aapo Repo päätyi näyttämölle jo kouluikäisenä. Ovet teatterimaailmaan eivät avautuneet täysin sattumalta, eivätkä alkuun edes Revon omasta tahdosta. Hän liittyi imatralaiseen harrastajateatteriin kaverinsa siskon käskystä.
– Minut kirjaimellisesti pakotettiin. Alkuun kuljeskelin kädet taskuissa seinän vierustoja pitkin, hän hymähtää.
Kaverin siskoa on kuitenkin kiittäminen, sillä pian teatterikärpänen puraisi Repoa tuntuvasti.

Nyt Repo, 42, sanoo elävänsä unelmaansa. Hän on nukketeatteritaiteilija ja yhden miehen nukketeatteri Reaktorin yrittäjä.
Repo sai ensituntuman nukkeihin Teatteri Imatrassa vuonna 2001, jolloin siellä esitettiin Pikku Prinssi -nimistä näytelmää.
– Esityksessä minulla oli viisi eri roolia, joista neljä oli nukkerooleja. Siltä tieltä ei ollut paluuta, hän muistelee hullaantumistaan nukketeatteriin.

Pikku Prinssi kannusti etenemään kohti uutta unelmaa. Repo selvitti, että Suomessa on mahdollista opiskella alan ammattilaiseksi. Niin hän päätyi Turun ammattikorkeakoulun taideakatemiaan, josta valmistui vuonna 2007 nukketeatteritaiteilijaksi.
Oman nukketeatterinsa Repo perusti heti valmistumisensa jälkeen. Hän ehti myös työskennellä pari vuotta Turun Kaupunginteatterissa.

Aapo Repo on viime aikoina pitänyt nukenrakennuskursseja Verkossa. Kuvan nukke on toiminut opetusmateriaalina.

Mikkeliin Repo muutti vuonna 2009 tullessaan valituksi Etelä-Savon Lastenkulttuurin läänintaiteilijaksi. Vuonna 2018 Repo palkittiin Lastenkulttuurin valtionpalkinnolla.
– Lastenkulttuuri on minulle sydämenasia. Teen nukketeatteria myös aikuisille, mutta kyllä edelleen lapset ovat pääasiallinen kohderyhmäni.

Repo on tehnyt myös kansainvälistä uraa. Vuodesta 2013 saakka hän on tehnyt yhteistyötä tanskalaisen Teater Refleksionin kanssa, jonka matkassa mies on päässyt kiertämään nukketeatteriesiintyjänä eri puolilla maailmaa.
– Se on avannut uusia ovia. Urani kannalta merkittävä nukketeatteriesitys on muun muassa The way back home, jonka kanssa kierrettiin ympäri maailmaa, aina Broadwaylta Japaniin.

Revon oma nukketeatteri on myös kiertänyt maailmaa. Se on ollu esimerkiksi Tanskassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Mieheltä valmistuu uusi esitys lähes joka vuosi.
Repo ideoi, käsikirjoittaa, ohjaa, lavastaa ja näyttelee. Hän myös rakentaa nukkensa itse.
– Nukenvaatteita en vielä tee, se täytyisi opetella, hän virnistää.

Lastenkulttuuri on sydämenasia

On kiehtovaa seurata, miten Repo kokoaa pöydällä lojuvista erimuotoisista puuosista muutamassa minuutissa lähes valmiin nuken. Revon esittelemä nukke on opetusmateriaalia netissä käytävälle nukenrakennuskurssille.
– Olen vetänyt kursseja Vimeon välityksellä. Se on ollut toimivaa. Jos ei ehtinyt kurssille mukaan, sen voi myös ladata palvelusta jälkikäteen, hän vinkkaa.

Miehen Puistokadulla sijaitsevassa työhuoneessa esillä on myös mielettömän tarkasti tehty puunukke, Pinokkio.
Bunraku-tekniikalla tehty nukke on yli metrin pitkä. Yhtä nukkea liikuttaa kaksi tai kolme henkeä, sillä kaikki nuken raajat liikkuvat, kuten myös silmät ja suu.
Revon omien sanojen mukaan nukke on ainutlaatuinen.
– Näitä nukkeja ei kovinkaan moni tee, Suomessakin vain kaksi. Tässä on todella paljon tekniikkaa. Nukke on vaikea rakentaa, ja osittain juuri sen vuoksi nukke on spesiaali.
Aikaa vastaavanlaisen nuken rakentamiseen kuuluu hänen mukaansa helposti kuukausi, jos nukkea pääsee työstämään lähes yhtäjaksoisesti.
– Mutta realistinen aika on puolestatoista kuukaudesta kolmeen.

Revon Pinokkio – addiktio -esitys sai ensi-iltansa helmikuussa. Hän on suunnittelut esityksen viemistä myös kansainvälisille lavoille.
– Epidemian vuoksi Pinokkio on vasta myyntivaiheessa. Kansainvälisille lavoille pyrin ehdottomasti, jonka lisäksi toivon todella, että saataisiin esitys myös tänne Mikkeliin. Ehkäpä syksyllä.

Repo on unelmoinut myös nukketeatteriesitysten viemistä verkkoon.
– Netti on hyvä mahdollisuus saada esityksiä leviämään kansainvälisesti, mutta se vaatii paljon työtä, jotta saan oikeanlaisen tunnelman välitettyä katsojille.
– Ei se huomenna tapahdu, mutta ehkä ylihuomenna, hän nauraa.

Anni Suomela

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.