01.07.

Näköaloja: Mikkelin kainalossa kasvanut

Hanna Katajarinne

Kaksikymmentäkaksi vuotta sitten seisoin ensi kertaa Mikkelin torin laidalla jalat ja sydän vapisten. Olin juuri muuttanut Mikkeliin opiskelemaan.
Paitsi että heti valehtelen. Oikea ensimmäinen kerta oli kun karkasin viisitoistavuotiaana kesälomareissulla mökiltä Ristiinasta. Liftasin epämääräisten nuorten miesten kyytiin Mikkeliin ja join lämmintä keskikaljaa kirjaston nurkalla.
Mutta silloin torin laidalla seisoin ihan luvan kanssa. Elämäni oli auki ja alussa, ja ajattelin tämän kaupungin olevan vain hetken pysähdyspaikka ennen suurta seikkailua. Toisin kuitenkin kävi.

Kasvoin aikuiseksi kompuroiden Saimaan rannoilla ja Puulan kaislikoissa. Tai tarkemmin sanottuna Stopparin tai ZicZacin portaissa aamuneljältä.
Sittemmin Mikkeli teki minusta myös neljä kertaa äidin. Muistan ensimmäisen kerran kuin eilisen. Missään ei ole mannapuuro maistunut niin hyvältä kuin MKS:n synnytysosastolla.
Ja kun ajoimme sinä kirkkaana syyskuisena aamuna kaupungin läpi sairaalaasta kotiin takapenkillä reilu kolme kiloa uutta elämää, muistan ihmetelleeni miten kauniilta tämä kaupunki voikaan näyttää. Miten onnekas olen, että näiden katujen sylissä saa lapseni kasvaa.

Myös vaikeilla hetkillä Mikkeliin on voinut nojata. Aina on löytynyt ystävät ja ammattilaiset, jotka ovat pitäneet pystyssä pahimmissa myrskyissä.
Isäni itsemurhan jälkeen olohuoneessamme istui kriisikeskuksen vankat olkapäät. En koskaan unohda sitä välittämisen määrää.
Sanotaan, että koti on siellä missä sydänkin. Uusi kotini on Päijät-Hämeessä, jossa puhutaan oudosti ja kaupunkia halkoo järven sijasta joki. Silti pala sydämestäni on minut kasvattaman kaupungin kainalossa. Mutta ei sentään siinä kirjaston nurkalla, sen reissun ansiosta vietin viikon asuntovaunuarestissa Visulahdessa. Unohtumaton kokemus sekin.

Hanna Katajarinne
Runoilija, sanoittaja ja lukukoordinaattori

Kommentit

  1. Elena 02/07/2020 21:42

    Hieno ja lämminhenkinen kirjoitus, Hanna!
    Mikkeli lähiseutuineen on tuttu minullekin, vaikka toisaalla asun. Kirjoitustasi olisin lukenut pidempäänkin ja mielenkiinnolla odotan kolumniisi jatkoa ❤

    • Hanna Katajarinne 29/07/2020 23:02

      Kiitos Elena! Itseäkin harmitti, että piti noudattaa merkkimäärärajoitusta— niin kuin näissä kolumneissa yleensäkin. Mutta elokuun puolivälissä taas uusin tekstein!

  2. Anne Kähärä 01/07/2020 12:19

    Ihana aito, suora, rehellinen kirjoitus.Hanna❤Ihanaa että osa Mikkelistä kulkee aina sydämessäsi.Mulla juuret Päijät-Hämeessä, mutta näillä seuduilla jo 30vuotta!!

    • Hanna Katajarinne 01/07/2020 15:31

      Kiitos Anne! Mikkelin vuodet ovat olleet merkityksellisiä monella tapaa, eikä ne kulu pois vaikka muualle muuttaisi.

  3. Ranja 01/07/2020 10:32

    Lämmöllä kirjoitettu Mikkelistä, jonkin verran tuttu kaupunki minullekin , mukavia muistoja sieltä. ❤Sinun kirjoitustasi olisi lukenut pidempäänkin!
    Täytyy seurata jatkossa.

    • Hanna Katajarinne 01/07/2020 10:41

      Kiitos Ranja, tämä oli hieno mahdollisuus päästä kirjoittamaan Mikkelistä, vaikka nykyinen koti onkin jo toisaalla. Olisin mielelläni kirjoittanut pidempäänkin, vaan merkkiraja tuli vastaan. Elokuussa taas uudestaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.