30.07.

Mikkeli aina sydämessä

Mikkelistä kotoisin oleva Korumuotoilija Kaisu Tullinen tekee töitään jatkossa Tampereella, mutta toivoo, että voi edelleen jatkaa toimintaansa myös jollain tavalla synnyinkaupungissaan. - Järjestän mielelläni näyttelyitä Mikkelissä, jos resurssit löytyvät.

Korut vetivät Kaisu Tullista puoleensa jo teini-iässä. Mikkelin keskustassa liikkuessaan hän saattoi pysähtyä Laitisenkulman koruliikkeen edustalle ihastelemaan kimmellystä – jopa niinkin innokkaasti, että se herätti ohikulkijoissa ihmetystä.
– Kerran joku ohikulkija huusi minulle ”harakka!”. Mutta eihän hän mitään minun haaveistani tiennyt.

Jo tuolloin Tullinen unelmoi palavasti olevansa korumuotoilija.
– Halusin opiskella korujen tekemistä, mutta koska en rohjennut vielä 15-vuotiaana muuttaa kotikaupungistani, saivat koruntekijän opinnot vielä odottaa.

Niin hän päätyi opiskelemaan vaatetusalan artesaaniksi Esedun Taitola-yksikköön.
– Kaikki vapaasti valittavat kurssit otin metallipuolelta, jonka koulutusta Taitolassa järjestettiin myös. Kun innostuin metallista entisestään, päätin hakeutua seuraavaksi opiskelemaan oikeasti korujen tekoa.

Opinnot sysäsivät Tullista etenemään urallaan. Seuraavaksi nuoren naisen suunta kävi Kuopion ammattikorkeakouluun, josta hän valmistui jalometallimuotoilijaksi.
Heti valmistumisensa jälkeen Tullinen palasi Mikkeliin ja perusti oman Kaiku Koru -nimisen yrityksensä.
Hänen työtilansa ovat sijainneet Kalevankankaalla aina tähän kesään saakka. Siellä Tullinen on valmistanut vuosien saatossa lukemattomia uniikki- ja piensarjatuotantokoruja, pääsääntöisesti hopeasta ja kullasta.

Vuodet Mikkelissä ovat olleet antoisia, mutta nyt on kuitenkin tullut aika lähteä Saimaata edemmäs. Viime viikkoina Tullinen on tehnyt uutta kotiaan yhdessä aviopuolisonsa kanssa Tampereelle.
– Muutan perhesyistä, ja koska Tampere on isompi kaupunki, jossa on paremmat työllistymismahdollisuudet, hän perustelee.

Haluan korostaa koruissani käytettävyyttä

Kovaa vauhtia tamperelaistuva Tullinen on ehtinyt olla monessa mukana Mikkelin taidekentällä. Hän sanoo olevansa harmissaan siitä, että luovien alojen edistäminen ja yhteistyöverkostot ovat olleet kaupungissa hiipumaan päin.
– Kaipaan aikaa, kun Taiteen edistämiskeskuksella oli enemmän resursseja Mikkelissä, kaikki sellainen on leikattu pois. Onneksi tekijät itse ovat järjestäytyneet esimerkiksi DeSavon muodossa.

Tullinen valmistaa koruja arkeen ja juhlaan. Tilaustöiden malli ja tyyli on aina asiakkaasta kiinni.
– Mallistoni korut ovat sen verran arkipäiväisiä, että niitä on helppo käyttää. Haluan korostaa Käytettävyyttä. Ehkä siinä kohdalla nousee esiin se, että olen muotoilija enemmän kuin taiteilija. Korujani voi aina korjata, koska niissä käytetään jalometallia ja aitoja materiaaleja.

Tullinen pääsi helmikuussa jatkoon arvostetusta kansainvälisestä Aqua, Ambra, Aquila -korukilpailusta. Se on iso virstapylväs.
– Tällaisilla kilpailuilla on merkitystä tekijöille. Ne tuovat tietysti tunnettuutta, mutta antavat ikään kuin luvan päästää mielikuvitus valloilleen ehdotusta suunniteltaessa.
Kilpailun voittajat eivät ole vielä selvinneet, mutta menestyjien kesken järjestetään näyttely, jonka oli alun perin tarkoitus olla Kotkan Meripäivien yhteydessä.
– Korona sotki näyttelyn järjestämistä. Huonosti ei kuitenkaan käynyt, sillä näyttely järjestetään nyt Espoossa. On hienoa saada koru näyttelyyn, vaikka palkintosijoille ei pääsisikään.
Näyttely on esillä Espoossa Suomen Kellomuseossa 14. elokuuta -15. marraskuuta.

Vaikka korumuotoilijan suunta käykin kohti Länsi-Suomea, jää Mikkeli sydämeen.
– En aio jättää hyvästejä. Sen verran olen oppinut, että elämä voi viedä ihmeellisiin paikkoihin, mutta se voi myös tuoda takaisin. Ainakin toivon, että voin edelleen jatkaa toimintaani jollain tavalla Mikkelissä.
Tullisen toiveissa olisi järjestää tulevaisuudessakin näyttelyjä synnyinkaupungissaan.
– Järjestän mielelläni näyttelyitä Mikkelissä, jos resurssit löytyvät.
Myös myyntipaikkojen löytäminen on toiveissa.
– On harmillista, ettei Kenkävero enää ole halunnut pitää korujani. Eikä myöskään koruliikkeet, vaikka niissäkin on ollut. Korujen myynti on oikeasti myyntityötä. Paikallisuutta täytyy jaksaa markkinoida.

Mikkelistä Tullinen jää kaipaamaan läheisiä ihmisiään, asiakkaitaan ja Mikkelin vesijohtovettä, joka on hänen mielestään puhtaan makuista.
– Toivottavasti ympäristöarvoista pidetään kiinni jatkossakin, koska esimerkiksi puhdas vesi on iso asia.

Anni Suomela

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.