26.03.

Huonekalujen uudet kuteet

Verhoilijamestari Miina Montonen-Fehrmann (vas.) on pyörittänyt verhoomoaan kymmenen vuotta. Apuna liikkeellä työskentelee Heidi Leppä.

Huonekalujen entisöinti on yhä suositumpaa etenkin nuoremman väestön keskuudessa. Tätä mieltä on ainakin mikkeliläinen verhoilijamestari Miina Montonen-Fehrmann, 34, jolla on riittänyt kaikenikäisiä asiakkaita vuodesta toiseen.
Verhoomo Vermiina juhlii tässä kuussa kymmenvuotista taivaltaan. Värikkäässä pajassa Nuijamiestenkadulla lukuisat huonekalut ovat saaneet uudet arvoisensa vaatteet.

Huonekaluverhoilujen lisäksi yrityksen toimenkuvaan kuuluvat ompelutyöt, entisöinnit ja ajoneuvoverhoilut.
–Työ on hyvin monipuolista ja palkitsevaa. Koen kyllä olevani unelma-ammatissani, sillä en osaisi edes kuvitellakaan tekeväni mitään muuta. Mitä muuta minä muka tekisin, jos en tätä, Montonen-Fehrmann tuumaa naurahtaen.

Käsityöt ovat olleet lähellä Montonen-Fehrmannin sydäntä pienestä saakka. Verhoilijaksi hän ei päätynyt täysin sattumalta.
–Opiskelin puuartesaaniksi, ja koulussa oli verhoilukurssi. Siellä sitten kiinnostuin verhoilusta toden teolla.
Koulun jälkeen hän työskenteli muutaman vuoden toisen mikkeliläisen verhoilijan opissa. Kun työnantaja lopetti liikkeensä, oli 24-vuotiaan Montonen-Fehrmannin tehtävä rohkea siirto. Verhoomo Vermiina avasi ovensa 2010 Mikkelin Peitsarissa.
Nykyisissä tiloissa Nuijamiestenkadulla liike on sijainnut seitsemän vuotta.

Verhoilijan työ on pitkälti käsityötä, eikä Verhoomo Vermiinakaan pullistele koneista. Montonen-Fehrmann tekee sekä perinteistä että teollista verhoilua. Molemmat verhoilumenetelmät vaativat tarkkaa silmää ja kädentaitoja.
Perinteisessä verhoilussa uusitaan, korjataan ja entisöidään perinteisin käsityömenetelmin. Teollisessa verhoilussa keskitytään uusien teollisesti valmistettavien huonekalujen verhoiluun.
Verhoilijan työ on jo itsessään vaativaa, mutta sen lisäksi Montonen-Fehrmann tarvitsee työssään myös puusepän ja pintakäsittelijän taitoja.

Huonekalun verhoilu on monivaiheinen prosessi, joka vaatii aina aikansa. Töitä ei voi tehdä hutiloiden. Esimerkiksi vanhan nojatuolin verhoilussa saattaa kulua aikaa useita tunteja.
–Haitari on todella laaja. Sanoisin, että työ vie aikaa parista tunnista kymmeniin tunteihin. Tuolin muoto ja sisuksen kunto vaikuttavat valtavasti siihen, miten paljon aikaa kuuluu. Jos tuolin runko on huonossa kunnossa, työtä on huomattavasti enemmän.

Pajan yhteydessä toimii myös pieni myymälä, jossa on myynnissä esimerkiksi pajalla verhoiltua tuoleja, tyynyjä sekä värikkäitä käsityönä tehtyjä lastenvaatteita.
Verhoilijan työ on useasti pitkälti yksin puurtamista, mutta kuluvan vuoden aikana liikkeessä on työskennellyt apukätenä mikkeliläinen Heidi Leppä.
Lepän työn painopiste on ollut lasten vaatteiden valmistuksessa, mutta hän on tehnyt myös pienimuotoisia verhoilutöitä.
–Heidistä on ollut valtava apu. Hänen sopimuksensa päättyy kuun loppuun, mutta tulemme varmasti tekemään uuden sopimuksen heti työtilanteen niin salliessa.

Montonen-Fehrmann viittaa työtilanteella vallitsevan koronaepidemian vaikutuksiin pienyrittäjän kassassa. Hänen yrityksensä tilanne ei ole vielä tässä vaiheessa kuitenkaan hälyttävä.
–Toistaiseksi minulle itselleni on riittänyt töitä hyvin, mutta huolena tietysti on, että työt mahdollisesti tulevat vähenemään. Siksi päädyimme siirtämään Heidin uutta sopimusta myöhemmäksi. Töitä teen normaalisti, mutta liikkeen aukioloajoissa tulee muutoksia, Montonen-Fehrmann sanoo.

Anni Suomela

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.