27.11.

Tyytyväinen tuplatohtori

Mikkeli on tohtori Jaana Luttiselle tuttu kaupunki. Taustalla näkyy Mikkelin tuomiokirkko joka on hänen rippi- ja vihkikirkkonsa.

Jaana Luttinen oli utelias lapsi. Tiedonjanoisesta mikkeliläistytöstä varttuikin kahden tutkinnon tohtori.
–Tykkäsin jo pienenä tutkia ja kirjoittaa. Iso merkitys oli legendaarisella opettajallani Marjatta Tenneksellä, joka innosti historian pariin, sanoo vuonna 1982 Urheilupuiston lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Luttinen.

Ylioppilaan tie vei Jyväskylän yliopistoon historian opintoihin. Tähtäimessä oli alusta saakka tutkijan työ, sillä opettajan hommat eivät Luttista kiinnostaneet.
Maisterin paperit taskussaan Luttinen suuntasi 1987 kohti Ylä-Savoa, missä hän on viihtynyt koko työuransa ajan. Hän on toiminut muun muassa Kiuruveden kulttuurisihteerinä sekä EU-projektien päällikkönä Ylä-Savon Instituutissa.

Matkan varrella
on syntynyt myös joukko paikallista historiankirjoitusta pitäjän- ja yrityshistorioitten muodossa. Luttisen kynästä valmistui muun muassa Iisalmen kaupungin historiasarjan uusin osa.
Ensimmäisen väitöskirjansa Luttinen sai valmiiksi 1997. Paikalliseen kulttuuripolitikkaan paneutunut väitöskirja oli lajissaan ensimmäinen koko Suomessa. Kiinnostuksen kohteena oli, miten kunnissa puhutaan kulttuurista ja sen kehittämisestä.
–Joissakin kunnissa kuntajohtajat näkivät jo 1990-luvun lamavuosina kulttuurin vetovoiman strategisen arvon. Nyt on tapahtunut sellainen muutos, että nykyisin jo hyvin yleisesti oivalletaan kulttuurin merkitys ja arvo alueen kehittämiselle.

Luttisen kumpikin väitöstutkimus on saanut alkunsa käytännön työn kautta. Ajatus toisesta väitöskirjasta syntyi, kun tutkija oli EU-projektin myötä kehittämässä Koljonvirran alueen elävöittämistä matkailun merkeissä.
–Havaitsin, että runebergiläinen myytti oli voimissaan, mutta miten tavalliset suomalaiset olivat kokeneet Suomen sodan tapahtumat, siitä ei ollut kovinkaan paljon tietoa.

Kun Joensuusta vielä löytyi hyvä lähdeaineisto, ryhtyi Luttinen selvittämään kansalaisten sotakokemuksia vuosilta 1808–09.
–Sain käyttööni sotavahinkoluettelot, joilla suomalaiset hakivat korvauksia venäläisiltä. Se oli hyvä aineisto saada selville, millaista oli tavallisten ihmisten elämä sodan keskellä 200 vuotta sitten.

Toista väitöskirjaansa
Luttinen juhli 1. marraskuuta, kun 10 vuoden työ huipentui väitöstilaisuuteen Jyväskylässä. Kolmatta väitöskirjaa tutkija ei suunnittele, mutta tutkimustyö jatkuu.
Samojen teemojen ympärillä jatkan työtä. Unelma on, että voisin jossakin ulkomaisessa yliopistossa tehdä vaikkapa vertailevaa tutkimusta siviilien tilanteesta Napoleonin sotien aikana.

Väitöskirjojensa määrää Luttinen ei korosta, mutta tutkijanuraansa hän on tyytyväinen. Hän on saanut paljon mahdollisuuksia, joista on löytynyt uralle punainen lanka.
–Olen halunnut tehdä työtä tieteen ja kulttuurin välissä, sitä olen tullut tehneeksi.

Ylioppilaaksi päästyään
on Luttinen asunut enimmäkseen muualla kuin Mikkelissä. Vain opiskeluajan kesätyöt toivat kotikaupunkiin maakunta-arkistoon. Nykyisin hän käy Mikkelissä sukulaisvierailuilla sekä kesäisin mökillä Anttolassa.
–Saimaa on sielunmaisemani, jossa vietämme perheen kanssa useita viikkoja kesäisin. Torillakin käymme usein.

Tapio Honkamaa

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.