24.10.

Yhden asian nainen

Katsoisitko hetken äitiäni? on Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen (kuvassa) uusin teos. (Kuva: Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen)

Mikkelin pääkirjastolla on esillä nurmijärveläisen taiteilijan ja vammaisaktivisti Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen Vammaisuus sopii kaikille – Täydellisyyden häirintää -niminen näyttely.
Näyttely käsittelee vammaisuutta ja vammaisten ihmisten sosiaalista asemaa.

Itsekin perinnöllisen luustosairauden kanssa elävä taiteilija on erityisen kiinnostunut sukupolvelta toiselle siirtyvästä vammaiskulttuurista ja ihmiskuvan muutoksista.
–Näyttelyssä on useampi apuvälineisiin liittyvä teos, joissa visioidaan keksinnöistä, jotka nostaisivat vammaisia ihmisiä pois näkymättömästä sosiaalisesta asemasta.

Yksi teoksista
on kultainen pyörätuolikaruselli. Teos syntyi neljä vuotta sitten tilanteessa, jossa taiteilija halusi saada vammattomat ihmiset mukaan painostamaan päättäjiä ratifioimaan YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus vuosien veivaamisen jälkeen.
Hän rakensi kolmen istuttavan karusellin pyörätuoleista, jonka kanssa kiersin eri paikoissa Uudellamaalla.
–Yleisö kuvautti itseään siinä ja jakoi kuvat somessa osoittaakseen tukea sopimuksen ratifioinnin puolesta. Sopimus otettiin voimaan onneksi vuotta myöhemmin. En kuitenkaan väitä, että minulla olisi siihen osaa.

Wallinheimo-Heimonen on tehnyt yli 15 vuotta kantaaottavaa vammaispoliittista taidetta.
Hän sanoo olevansa yhden asian, mutta kymmenien tekniikoiden ihminen. Hänen työskentelynsä lähtee aina liikkeelle vammaisuuteen liittyvästä ilmiöstä, tapahtumasta, kokemuksesta tai rakenteista.
Materiaali on aiheen jälkeen vasta toisella sijalla. Hän työskentelee tekstiilin, metallin, puun, veistosten, tekstien, puheenvuorojen, lyhytelokuvien ja performanssin keinoin.

Mikkelissä on
esillä pääasiassa performanssirekvisiittaa eli asuja ja teoksia, joita ei ole koskaan ajateltu ensisijaisesti galleriaympäristöön, vaan kaduille ja tapahtumiin ihmisten keskelle.
Näyttelyssä on siksi runsaasti videoteoksia, joissa näkyy, miten teoksia on käytetty.
–Vammaisena ja nykytaiteen kentän ulkopuolelle jäävällä aiheella näyttelyiden pitäminen on osoittautunut aika ylivoimaiseksi teosten roudaamisen, pystyttämisen ja pakkaamisen osalta. Mikkelin näyttely onkin harvinaisuus, jos haluaa nähdä isomman kattauksen kerralla.

Yksi esimerkki taiteilijan työskentelystä on hänen uusien teoksensa Katsoisitko hetken äitiäni?
–Kuljen kaduilla lastenkokoisen sairaalasängyn kanssa, jossa makaa tekstiileistä tehty vanhus. Pysäyttelen ihmisiä kadulla ja pyydän heitä katsomaan hetken äitiäni. Juttelemme vanhustenhoidon kriisistä, omaishoitajien tilanteesta ja vanhenemisen pelosta.

Kaikki taiteilijan työt on suunnattu ensisijaisesti vammattomille ihmisille, vaikka hän sanoo niiden naurattavan erityisesti muita vammaisia ihmisiä.
–Teoksissa on niin paljon meidän inside-huumoria ja sisäpiiritietoa.

Hän haluaa tuoda esiin sitä, ettei olemassa ole ainoatakaan inhimillisen elämän osa-aluetta, joka ei koskisi myös vammaisia ihmisiä.
–Kovin moni kuvittelee meidän elävän keskenämme jossain marginaalissa ilman perheitä, tavoitteita ja unelmia.
–On käsittämätöntä, ettei vammaisuuden huomioiminen ole läpileikkaava asia kaikessa päätöksenteossa ja keskustelussa. Meidän asiamme yritetään yhä sulloa yhteiskunnassa sosiaali- ja terveyssektorin alle.

Wallinheimo-Heimonen sanoo, että näyttelyn nimen loppuosa viittaa tilanteisiin, joissa asiat, liikenne, rakennukset, tapahtumat ja palvelut suunnitellaan yhä edelleen fyysisesti etuoikeutetuille.
Taide on hänelle keino purkaa epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia.
–Harvemmin enää omiani, mutta niin monien muiden. Erityisesti vammaisten naisten.
Pääosa Mikkeli-salin töistä on syntynyt Koneen Säätiön ja Taiteen edistämiskeskuksen tuella.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen Vammaisuus sopii kaikille – Täydellisyyden häirintää -näyttely Mikkelin pääkirjastolla 31. lokakuuta saakka.

Anni Suomela

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.