11.10.

Suutari tarvitsee mielikuvitusta

Veikko Häkkisen suutariliike sijaitsee Mikkelin keskustassa Mikonkadulla Pulkkisen kulman vanhoissa puutaloissa. Kenkien lisäksi Häkkiseltä luonnistuu myös muun muassa laukkujen, satuloiden ja urheiluvälineiden korjaus. Kuvan maalivahdin patjan Häkkinen korjasi tiistaiaamuna haastattelun lomassa.

Suutari Veikko Häkkinen on työssään tekevä ja tarkka mies. Vaikeatkin työt hoituvat murehtimatta. Pieni pähkäily teekupposen äärellä kiireen helpottaessa kuuluu asiaan, sillä mielikuvitus on yksi tärkeimmistä asioista, joita Häkkinen sanoo työssään tarvitsevan.
– Kantalappujen vaihtaminen uusiin on simppeliä hommaa. Siinä ei montaa minuuttia nokka tuhise. Koiran syömät kengät ovat tilanteesta riippuen hieman enemmän mietiskelyä kaipaavia hommia, Häkkinen tuumaa.

Tärkeimmiksi työvälineiksi kokenut suutari listaa ompelu- ja hiomakoneen, mutta perinteikästä suutarin vasaraakaan ei sovi unohtaa.
– Nykyään on olemassa koneita, jotka naputtelevat naulat paikoilleen. Minä olen vielä pysynyt perinteisessä tavassa.

Tämä on monipuolista hommaa

Vanhassa puutalossa Mikonkadulla sijaitsevan suutariliikkeen hyllyt notkuvat erilaisista työkaluista. Työvälineitä täytyykin olla paljon, sillä myös Häkkisen työ on monimuotoista.
– Ei tämä työ pelkästään kenkien korjauksista koostu. Korjaan ihan kaikkea, suksista satuloihin. Tämä on monipuolista hommaa.

Tiistaiaamuna Häkkisellä oli työn alla maalivahdin patja, jota täytyi lyhentää.
– Tämä valmistui tässä haastattelun aikana. Nyt ei tarvitse kuin viimeistellä. Ei työntekoa häiritse, vaikka samalla vieressä kyseletkin. Homma hoituu vanhasta tottumuksesta jutustellessakin, hän toteaa, ja päättelee ompeleen.

Häkkisellä on kokemusta jääkiekkovarusteiden korjaamisen lisäksi myös itse lajista. Kipinä suutarin ammattiin sai lähtölaukauksensa jääkiekkopiireistä.
– Pelasin jääkiekkoa nuorena Hyvinkään Ahmoissa. Siellä oli kaveri nimeltä Rantasen Pauli, joka korjasi meidän varusteita. Kävin aina välillä Paulin luona verstaalla, ja siitä se kipinä sitten lähti. Isoisäni teki myös suutarin hommia, joten on siinä verenperintöäkin mukana.

Haukivuorelta kotoisin oleva ja sinne viitisentoista vuotta sitten paluumuuttanut Häkkinen on tehnyt suutarin työtä ruhtinaalliset 30 vuotta.
Työ alkoi Mikkelissä Centrum-tavaratalon alakerrassa sijainneesta pikasuutariliikkeestä.
– Siinä tein aikani hommia, kunnes rakkaus vei Helsinkiin. Helsingissä työskentelin Stockmannilla viiden muun suutarin kanssa. Se oli ajoittain pitkästyttävää työtä, kun ei ollut juuri vaihtelevuutta, lähinnä korkolappujen vaihtoa.
Pääkaupungin syke jäi 2000-luvun alkupuoliskolla taakse. Häkkinen palasi Haukivuorelle ja laittoi sinne pystyyn suutariverstaan.
– Vuonna 2009 talvella tuli puhelu, jossa minua pyydettiin Mikkeliin suutariksi. Siitä saakka olen tehnyt työtäni tällä paikalla.

Häkkinen sanoo, että Mikkelin kokoisessa kaupungissa suutarin työllä pääsee leiville.
– Monilla suutareilla on avainpalvelu, mutta minä en ole lähtenyt avaimientekoon mukaan. Työtä kyllä riittää, koska kilpailu ei ole Mikkelissä kovaa. Asiakkaita tulee myös muun muassa Kangasniemeltä ja muualta Etelä-Savosta. Tämä maalivahdin patja lähtee kohta ehjänä kohti Pieksämäkeä.

Anni Suomela

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.