23.08.

Sekaisin Sakkolasta

Markku Paksu (vas.) solmi tonttikaupat heinäkuussa Viipurissa Kiinteistönvälitystoimisto Albatrosin myyntiedustajan Pavel Shenevskiin sekä toimitusjohtaja Tatjana Viktorovnan kanssa. (Kuva: Seija Paksu.)

Mikkeliläinen kotiseutuneuvos Markku Paksu, 62, vieraili ensimmäisen kerran sukunsa juurilla Raudun pitäjässä Kannaksella 1985. Nyt hän omistaa vihdoin palan Karjalaa.
– Polte on ollut kova. Tunnen paikat siellä Raudussa paremmin kuin Mikkelissä, missä olen sentään
syntynyt. Tulen aina kotiin, kun sinne saavun.

Paksu muistelee kolmen vuosikymmenen takaista Rautua, joka oli silloin neitseellisessä tilassa. Maaseutua hallitsi neljä kolhoosia.
– Rautu on vain 75 kilometrin päässä Pietarista, joten nyt sinne on rakennettu paljon.

Mutta vielä on jäljellä kumpuilevaa maalaismaisemaa, joka on vienyt Paksun sydämen. Tänä vuonna hän osti itselleen palan luovutettua Karjalaa.

Tontti sijaitsee Sakkolassa muutaman kilometrin päässä suvun kotitilalta Raudusta. Paksun mummon kotipaikka on alle kilometrin päässä tonttimaasta.
Tontti tuli Paksun eteen sattumalta, kun syntyi kiistaa kulkuoikeudesta 2000-luvun alussa pystytetylle talonpoikien muistomerkille. Naapuritontin omistaja ilmoitti, että suomalaisten kauttakulku ei enää käy päinsä.

Kaupat tontista sen sijaan kävivät päinsä. Maaliskuussa tänä vuonna alkanut kaupanteko saatiin maaliin heinäkuussa. Hinnaksi sovittiin 1,1 miljoonaa ruplaa eli 15 000 euroa.
Maata on 1200 neliötä, eikä rakennusoikeudesta tee tiukkaa. Paksu sanoo, että sen voi vetää vaikka laidasta laitaan. Sähkö ja vesi on. Hän osti maan yhdessä muutaman kumppaninsa kanssa.
– En tiedä vielä, mitä tontilla tapahtuu. Haaveissa on sauna, jos rahaa löytyy, sanoo Paksu ja lisää naureskellen, että toivottavasti ei saa syytettä varastettuun tavaraan ryhtymisestä.

Mikkelissä syntynyt ja elänyt Paksu työskenteli 24 vuotta Toivakka Oy:ssä ja päälle 18 vuotta itsenäisenä kauppiaana, muun muassa Kahden kaupassa Mikkelissä
Kaipuuta Karjalaan lievitti aikanaan se, että 6000 rautulaista muutti Mikkeliin sodan jälkeen. Yli 400-vuotiset sukujuuret Kannakselle eivät kuitenkaan anna rauhaa.

Vuosi toisensa perään löytää Paksu itsensä Raudusta. Kaikkiaan käyntejä luovutetuun Karjalaan on kertynyt noin 400.
– Olen vetänyt paljon myös matkoja sinne. Parhaana kesänä olin oppaana 13 matkalla.

Myös valtiovalta on huomannut ja tunnustanut Paksun uurastuksen. Kotiseutuneuvoksen arvonimi tuntui saajasta hienolta tunnustukselta rajan takana tehdystä kotiseututyöstä.
Paksu sanoo, ettei hän koskaan ole päässyt yli Karjalan menettämisestä. Hän ei kuitenkaan haikaile, että palautus olisi mahdollinen.
– Se ei ole millään tavalla agendalla. Se aika meni ohi Mauno Koiviston kaudella.

Venäjälle hän menee mielellään aina uudestaan, käymään.
– Suomessa on aina ikävä Karjalaan, mutta kun siellä on viikon, tekee mieli takaisin Suomeen. Venäjällä yhteiskunta on sellainen sekamelska, Paksu naurahtaa.

Tapio Honkamaa

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.