30.08.

Cityproffan maalaiskesä

Emeritusprofessori Heikki A. Loikkanen vietti kesää pitkästä aikaa koulukaupungissaan Mikkelissä. Viihtymisen takasivat kulttuuri, golf, tori ja kaverit.

Helsinkiläisellä emeritusprofessorilla ja entisellä MP:n juniorikiekkoilijalla Heikki A. Loikkasella oli viime perjantaina edessään hankala yhtälö. Mennäkkö Jukureitten harjoituspeliin HIFK:ta vastaan vai vaimon kanssa Annilaan golfaamaan?

Kesänsä naapurin remonttimelua paossa Mikkelissä viettänyt Loikkanen on viihtynyt vanhassa koulukaupungissaan hienosti. Kulttuuririentoja ja golfia on riittänyt.
– Vanhoja tuttuja näkee harvoin, poikkeuksena luokkatoverien kesäiset tapaamiset, sanoo lukioluokat Mikkelissä käynyt Loikkanen.

Toritapahtumissa paikalliset tuottajat ovat Loikkasen mielestä aika vähän esillä. Kiertävät ammattikauppiaat ovat vallanneet markkinat.
– Moni asia hoituu Mikkelissä paremmin kuin Helsingissä auton huolloista ja korjauksista pankkipalveluihin. Kiireettömän palvelun rinnalla selviävät paikalliset asiat usein kysymättäkin.

Professori Loikkasen aluetaloutta ja kuntien palvelutoiminnan suorituskykyä koskevista tutkimuksista on vierähtänyt jo jonkin aikaa. Hän ei ole nyt tutkaillut Mikkelin tilannetta tutkijan otteella, mutta tohtii varovasti ruotia kehitysnäkymiä.
Mikkelin saavutettavuus on Loikkasen silmin periaatteessa hyvä. Kaupungin koko ja väestömäärä on kuntaliitosten tuloksena kasvanut, mutta se on kaksipiippuinen juttu.
– Mikkelin kaupunkialue voi hyötyä sinne kunnan reunoilta muuttajista, mutta suurkunta on rakenteellisesti ongelmallinen hajanaisuudessaan. Meneillään on kivulias rakenteellinen sopeutuminen.

Keskusalue on maankäytöltään monien suomalaisten kaupunkien tapaan hajanainen. Metsälähiöitä on rakennettu kerrostaloineen eri suunnille, vaikka rivi- ja omakotitalot lähellä keskustaa olisivat muuttajille vetovoimaisempia.
– Toisaalta keskustaa on onneksi kehitetty kaupunkimaisempaan suuntaa viime aikoina.

Mikkeli tarvitsee uusia avainyrityksiä ja vetovoimaisia työpaikkoja, mutta ulkopuolista apua ei Loikkasen mukaan voi jäädä odottamaan.
– Apu löytyy mikkeliläisten omasta aktiivisuudesta.

Mikkelin jäljet johtavat Loikkasen kokemuksen mukaan kauas. Vietnamissa Hanoissa hän kohtasi julkisen talouden luentoja pitäessään nuoren naisen, joka sanoi ”terve”.
– Hän oli opiskellut Mikkelissä Helsingin kauppakorkeakoulun paikallisessa International Business -ohjelmassa.

Perjantaina pulman muuten ratkaisi Loikkasen vaimon ääni eli tie vei Kalevankankaan sijasta Annilaan.

Tapio Honkamaa

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.