31.05.

Pitkä matka Syyriasta Mikkeliin

Syyrian sotaa perheensä kanssa paennut Raghad Mchawh tuumaa Suomen olevan kaunis ja turvallinen maa. Kesäinen Kenkäveron puisto herätti hänessä suurta ihailua.

Raghad Mchawh, 18, istahtaa Kenkäveron puutarhaan ja katselee Graanin maisemaa. Graanin rantareitti on Raghadille jo ennestään tuttu, sillä hänen nykyinen kotinsa sijaitsee samalla suunnalla, Tuppuralassa.
– Maisema näyttää upealta, hän toteaa ja kaivaa esiin kameransa.

Keskusteltaessa ei uskoisi, että Syyriasta kotoisin oleva Raghad on asunut Suomessa vasta seitsemän kuukautta. Suomen kieli taipuu häneltä kuin vanhalta tekijältä.
– Olen oppinut kieltä todella nopeasti, koska olen päättänyt oppia. Arvostan sitä, että olen päässyt asumaan perheeni kanssa näin turvalliseen paikkaan. En halua hukata mahdollisuuksiani.

Syyrian sisällissota syttyi Raghadin ollessa 11-vuotias. Hänen kotikaupungissaan Deirazzorissa ei ollut enää turvallista. Raghadilla, hänen vanhemmillaan, siskollaan ja kahdella veljellään ei ollut turvapaikkaa jonne mennä. Koti ei enää suojasta käynyt.
– Ensimmäisinä päivinä oli rauhallista, mutta sitten pommit alkoivat räjähdellä, lentokoneita lensi ympäriinsä ja naapureitamme kuoli. Ei ollut vettä eikä sähköä. Perheemme täytyi istua kaukana ikkunoista, huoneen toisella laidalla, etteivät sirpaleet osuisi meihin.
Opiskelu on aina ollut Raghadille tärkeää. Deirazzorin koulut suljettiin pian sodan syttymisen jälkeen.
– Syyriassa mennään naimisiin todella nuorena. Kun koulut suljettiin, ystäväni halusivat mennä naimisiin, koska muuta ei ollut jäljellä. Minä yritin sanoa heille, että älkää menkö, koulu aukeaa vielä, mutta he eivät kuunnelleet. Minä halusin toivoa, että pääsisin vielä takaisin kouluun.

Elo kotimaassa alkoi käydä mahdottomaksi. Raghadin perheen täytyi päästä pois. Edessä oli pitkä rupeama.
Eräänä syyskuun yönä vuonna 2015 koitti viimein pakomatkan aika.
– Lähdimme keskellä yötä, ja juoksimme niin kovaa kuin jaloistamme pääsimme. Kolmen kilometrin juoksumatkan jälkeen vastassa oli auto, jonka kuskille vanhempani antoivat paljon rahaa. Kuski ajoi meidät Turkkiin, jossa asuimme seuraavat kaksi vuotta.
– Kaikki täyttyi jättää taakse, mutta olimme vain onnellisia, että selvisimme. Kävin lukion Turkissa ja opiskelin ahkerasti.

Elämä Turkissa oli kuitenkin vaikeaa. Raghadin kaksi veljeä kävi työssä, mutta raha ei riittänyt perheen elättämiseen, saatikka opiskeluun.
– Syyrialaisille maksettiin Turkissa todella pientä palkkaa. Meillä ei ollut tulevaisuutta siellä. Halusimme päästä Eurooppaan. Unelmamme oli elää tavallista elämää.
– Lähetimme YK:n pakolaisjärjestölle anomuksen, mutta vastausta ei kuulunut. Kuukausia kului, kunnes yhtenä päivänä isän puhelin soi ja meidät pyydettiin haastatteluun. Meille kerrottiin, että voimme päästä Eurooppaan.

Kuukauden jälkeen Raghadin perheellä oli edessään uusi tapaaminen.
– Meiltä kysyttiin henkilöpaperit ja juttelimme eri viranomaisten kanssa kolme päivää . Lopulta meille kerrottiin, että voimme päästä Suomeen. Totta kai halusimme, vaikka emme edes tienneet missä Suomi sijaitsee.
Raghad selvitti netistä, että Suomessa on hyvä koulutustaso, valkoisia ihmisiä, vihreää metsää ja kylmä.
– Unelmoin aina Syyriassa, että pääsisin hyvään yliopistoon, mutta en uskonut sen olevan mahdollista. Nyt minulla on uusi mahdollisuus ja voin tehdä töitä unelmani eteen. Jos pitää jotain huonoa Suomesta keksiä, niin ainakin täällä on aina kylmä.
Raghadin perhe pääsi muuttamaan Mikkelin Tuppuralaan heti Suomeen tulon jälkeen.
– Punainen Risti ja Mimosa ovat auttaneet meitä kotiutumaan ja opettaneet miten Suomessa toimitaan.

Tätä nykyä Raghad opiskelee Esedussa suomen kieltä ja haaveilee toimittajan ammatista. Takana on myös viikon kestävä harjoittelujakso Mikkelin Kaupunkilehdellä.
– Minä teen kovasti töitä ja opiskelen, jotta pääsen joskus hyvään yliopistoon. Haluan olla taloudellisesti riippumaton ja tuottelias. Suurin unelmani olisi olla toimittaja isossa mediassa, jotta pääsisin matkustamaan Syyriaan ja voisin antaa ääneni heille, joista täällä muualla maailmassa kukaan ei tiedä.
Uutisia Syyriasta hän seuraa surumielin.
– Tilanne on todella huono. Tekee pahaa katsoa oman kotimaani tilannetta. Pieniä lapsia kuolee ja kodit tuhoutuvat. Sota on kuin syöpä Syyrian kehossa. Kahdeksan vuotta sotaa on liian pitkä aika. Toivottavasti se päättyy pian.

Raghad Mchawh, 18
– Kotoisin Syyriasta, asui Turkissa 2 vuotta, muutti Mikkeliin 7 kk sitten
– Opiskelee suomen kieltä Esedulla
– Kävi lukion Turkissa, valmistui vuonna 2017
– Perhe: isä, äiti, kaksi veljeä ja sisko
– Unelma-ammatti: toimittaja
– Onnelliseksi hänet tekee nähdä kaikki rauhassa elävät ihmiset Suomessa
– Onnettomaksi hänet tekee sodan keskellä elävien lapsien koulutuksen puute

Anni Suomela

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.