30.11.

Työjuhta, kansallisaarre ja ystävä

Suomenhevostamma Tähden Välke on koko perheen yhteinen ja rakas ystävä. Erika Marttinen (vas.), Seppo Rautio ja Minna Rautio ovat ylpeitä hevosrodun historiasta Suomessa. Yhdeksän viikkoinen Godis-koira vasta tutustuu elämään hevosten parissa.

Mikkeliläinen Erika Marttinen, 20, tapasi Tähden Välkkeen ollessaan alle kymmenvuotias. Nuori suomenhevostamma oli jo tuolloin hieman itsepäinen ja selkeästi yhden omistajan hevonen.

Hän kertoo muistavansa pienen Välkkeen hyvin, mutta ei osannut odottaa, että tuo hevonen voisi olla jonain päivänä hänen ikiomansa.
–Välke saapui luokseni vuonna 2010. Aluksi sen piti olla vain väliaikaista, mutta ei Välke koskaan lähtenyt. Hymy ei meinannut hyytyä ollenkaan, kun haimme hevosen yhdessä perheeni kanssa uuteen kotiin.

Nyt 11-vuotias Tähden Välke asustaa Mikkelissä Suojalammella.
–Tämä on kolmas talli, josta olemme vuokranneet tallipaikan Välkkeelle. Täällä se on viihtynyt oikein hyvin.

Vuosien saatossa Tähden Välke on haalinut menestystä ratsupuolella. Välke toimii tällä hetkellä kouluratsuna kansallisella tasolla ja se on toiminut myös St. Michel-ravien lähtöesittelijänä.
–Nyt Välke on jo todella yhteistyöhaluinen ja haluaa suorittaa annetut tehtävät kunnialla.

Hevonen joka antaa aina kaikkensa.

Rakkaus suomenhevosia kohtaan on puraissut Erikan lisäksi muitakin perheenjäseniä.

Myös Erikan kuusivuotiaat veljet Elias ja Eemil sekä äiti Minna Rautio ovat innokkaita hevosharrastajia.

Innokas hevosihminen on myös Minna Raution appiukko, Seppo Rautio, joka sai ensikosketuksensa hevoseen 40-luvulla.
–Ajattelin kokeilla, että mitähän tapahtuu, jos räväytän varsaa risulla takapuoleen. Sain mojovan potkun ja siitä on muistutuksena vieläkin arpi nenässä, mutta siitä se kiinnostus vasta yltyikin, nauraa Seppo Rautio, joka tunnetaan myös innokkaana ravimiehenä ja Etelä-Savon hevosjalostusliiton puheenjohtajana.

Hän muistaa ajan, jolloin hevoset vielä olivat tärkeä osa jokapäiväistä elämää, perheenjäseninä ja työkavereina.
–Siihen aikaa jokaisella maatilalla oli suomenhevonen. Kylän lapset ja papit haettiin kinkereille hevoskärryillä ja puutyöt tehtiin hevosten kanssa yhdessä.

Tänä vuonna juhlitaan 100-vuotiasta Suomea ja suomenhevosen 110-vuotista taivalta.

Suomenhevonen on kulkenut suomalaisten rinnalla koko historiansa ajan mukautuen yhteiskunnan sille asettamiin vaatimuksiin.
–Suomenhevonen on todella monikäyttöinen. Tänä päivänä se on ratsu, ravuri, työkaveri ja ennen kaikkea ystävä, Minna Rautio summaa.
–Suomenhevoset ovat kunnioitettavia, vahvoja ja kestäviä hevosia, joiden rotu on nähnyt todella ankaria aikoja. Sodassa vedettiin painavia tykkivaunuja, joten työmotivaation oli oltava kohdallaan. Suomenhevonen antaa aina kaikkensa, jatkaa Seppo Rautio.

Suomenhevoskanta on antanut huolta viime vuosina, sillä kasvatustyötä ei ole tehty riittävästi ja varsojen lukumäärä on jäänyt alhaiseksi.
–Ravipuolellakin lämminverisiä on treenissä enemmän, mutta myös suomenhevoset ovat pärjänneet todella hyvin radoilla. Etelä-Savossa on paljon hyvin pärjääviä suomenhevosia.

Ylpeät suomenhevosen kannattajat toivovat, että mahdollisimman moni löytäisi rodun parista harrastusmahdollisuuden.
–Saataisiin rodulle ja sen arvolle lisää jatkuvuutta. Me tunnemme ylpeyttä siitä, että saamme olla mukana säilyttämässä jotain näin kallisarvoista. Suomenhevonen kuvastaa ja kunnioittaa Suomea ja suomalaisuutta ja se on meidän kansallisaarteemme.

Anni Suomela

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.