15.03.

Teatterilla lauantaina kevään viimeinen ensi-ilta

Wingfieldin perheen jäsenten Amandan (Sari Mällinen), Tomin (Tuukka Jukola) ja Lauran (Riina Uimonen) keskinäisten suhteiden vyyhti ei voi olla koskettamatta katsojaakaan.

(Kuva: Jere Lauha)

Mikkelin Teatterin kevätkauden päättää lauantaina ensi-iltaan tuleva Tennessee Williamsin klassikkonäytelmä Lasinen eläintarha. Vuonna 1944 Chicagossa kantaesitetyssä näytelmässä Williams pureutuu amerikkalaisperheen sisäisiin ihmissuhteisiin.
Näytelmän ohjannut Irene Aho kertoo Williamsin tekstin olevan tunnetasoltaan ja rakenteeltaan tekijöille mieleinen. Teksti antaa mahdollisuuden tarkastella päähenkilöiden Amanda Wingfieldin (Sari Mällinen), Laura Wingfieldin (Riina Uimonen), Tom Wingfieldin (Tuukka Jukola) ja Jim O´Connorin (Tuomas Turkka) keskinäisiä suhteita useista eri näkökulmista.
–On ollut mielenkiintoista selvittää, mistä syystä kirjoittaja on tämän tekstinsä kirjoittanut ja miksi juuri tämä tarina pitää kertoa, Irene Aho toteaa.
Itse hän kertoo päässeensä tekstiin sisälle Tomin ja Lauran sisarussuhteen ja omien sisarussuhteidensa avulla.
–Jos näytelmä ei puhuttele ohjaaja, ei se puhuttele katsojaakaan.

Tekstiä modernisoitiin
nykyteatteriin sopivammaksi

Työryhmä on jonkin verran modernisoinut alkuperäistekstiä, mutta lavalla on silti säilytetty aito 1940-luvun amerikkalaishenki.
–Nykydraamaan verrattuna tuohon aikaan käytettiin pitempiä dialogeja ja moni asia saatettiin sanoa kolmeen kertaan, että fakta tuli varmasti selväksi katsojille. Nykyihmisten visuaalinen lukukyky on jo toista luokkaa, emmekä halunneet pitkästyttää katsojia turhilla toistoilla.
–Vaikka olemme raikastaneet tekstiä, emme ole silti sovittaneet sitä nykypäivään, Irene Aho vakuuttaa.
Hän jakaa kiitosta sekä Amanda Wingfieldin roolissa vierailevalle Sari Mälliselle että koko työryhmälle.
–Sarin kokemus uuden tekstin käsittelyssä on ollut meille ensiarvoisen tärkeä. Hän on pystynyt neuvomaan, mistä tekstiä kannattaa milloinkin lyhentää. Kun käytettävissä ei ole dramaturgia, on siitä ollut iso apu, Irene Aho suitsuttaa.
Mällinen kertoo Williamsin tekstin avautuneen hänelle syvällisemmin vasta harjoitusvaiheessa.
–Kirjoittaja on suunnitellut lauseet soiviksi, mutta käännettyinä se saattavat joskus jäädä möykkyisiksi.
Onnistunut lopputulos edellyttää onnistuneiden roolisuoritusten myös onnistunutta lavan visuaalista ilmettä.
Lavastuksesta ja puvustuksesta vastannut Satu Vihavainen myöntää, että uskottavan miljöön suunnittelu oli haasteellinen.
–Noihin aikoihin huoneet olivat pieniä ja laajalle näyttämölle piti yrittää luoda samanlainen intiimiys, Vihavainen kertoo.

Klassikkonäytelmä kouluttaa
samalla nuoria näyttelijöitä

Teatterinjohtaja Katriina Honkanen toteaa Lasisen eläintarhan olevan teatterille tärkeä myös näyttelijöiden kehityksen kannalta.
–Näyttelijä on aina matkalla. Meillä on nuoren polven näyttelijöitä, joista osa on alkumatkalla, osa vähän pitemmällä. On tärkeä tuoda myös sellaista materiaalia, että he saavat tehdä taivaltaan haasteellisesti.
–Ja on ihanaa, että Sari on mukana, sillä hänen kokemuksensa luo näyttämölle vankan betonijalan
Honkanen toivoo katsojien löytävän ensi-iltaan tulevan klassikkonäytelmän.
–Klassikkoa on meiltä kovasti toivottu ja nyt meillä on tarjolla aito klassikko.
–Tutkimme olisiko jonakin sunnuntai-iltapäivänä mahdollista järjestää matinea, jossa esitettäisiin Williamsin elokuva Viettelyksen vaunu ja samalla kerrottaisiin hänen elämästään sekä tuotannostaan, Katriina Honkanen kertoo.

Kari Liikanen

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.