18.11.

Eksoottinen lemmikki on vastuullinen hankinta

Akvaarioon pystyy järjestämään varsin helposti asianmukaiset elinolot hieman eksoottisimmillekin polskijoille.

Moni saattaa haaveilla perinteisten kissojen, koirien ja marsujen sijaan myös eksoottisemman lemmikkieläimen hankkimista. Aivan suin päin ei lemmikkieläinkauppaan kannata silti rynnätä, sillä ennen eksoottisen eläimen hankintaa on tehtävä runsaasti taustatyötä tulevan perheenjäsenen hyvinvoinnin eteen.
Eksoottiset seura- ja harrastuseläimet ovat peräisin erilaisista elinympäristöistä, ja sen vuoksi niiden hyvinvoinnin edellytykset kotioloissa vaihtelevat paljon.
–Aivan ensimmäiseksi on tärkeää perehtyä lajien hoitotarpeisiin ja elinympäristön vaatimuksiin. Osa lajeista tarvitsee terraarioonsa erityiset olosuhteet, ja toiset lajit vaativat käytännössä vähintään huoneen kokoisen tilan voidakseen hyvin.
–Esimerkiksi kämmenelle mahtuva leopardikilpikonnan poikanen voi kasvaa jopa puolimetriseksi ja vaatii aikuisena valtavasti tilaa. Toiseksi lajin valinnan kriteeriksi on otettava eläimen tapa olla vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa: kontaktia kaipaavalle sopii ihmisseurassa viihtyvä eläin, erakkomaisempi laji soveltuu ihmiselle, joka ei kaipaa sylilemmikkiä, Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liiton puheenjohtaja Jarmo Tuutti opastaa.
Eksoottiset eläimet eivät ole myöskään yhtenäinen ryhmä, vaan esimerkiksi linnuista, freteistä, matelijoista, kaloista ja siileistä koostuva, melko yleisesti lemmikkeinä pidettyjen eläinten kirjava joukko, jolla on keskenään hyvin erilaiset luontaiset tarpeet. Siksi eksoottisen eläimen hankintaa harkitsevan on aina tutustuttava perinpohjaisesti kiinnostuksen kohteena olevan lajin hoitovaatimuksiin ja mietittävä, löytyvätkö kotoa eläimelle sopivat olosuhteet.
Osa eksoottisista seura- ja harrastuseläimistä lukeutuu kaikenlisäksi lajeihin, joiden luonnonvaraiset kannat ovat uhattuina ja joiden kauppaa säädellään CITES-sopimuksella. Vastuullisen ostajan onkin aina syytä pyytää myyjältä alkuperätodistus, osti hän minkä hyvänsä eksoottisen eläimen. Samalla on varmistettava se, edellyttääkö lajin myyminen myös EU-lupaa.
Alkuperätodistus takaa sen, etteivät myyjä ja ostaja syyllisty laittomuuksiin. Samalla papereista saa tiedon eläimen iästä, vanhemmista ja monista muista omistajaa kiinnostavista yksityiskohdista. Perehtyneisyys lajiin ja sen tuontivaatimuksiin helpottaa myyjän asiantuntevuuden arviointia ja auttaa välttämään eläinten hyvinvoinnista piittaamattoman myyjän toiminnan tukemista.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.