27.10.

Teatterissa virittäydytään jo joulutunnelmiin

 

Saiturin joulu on asettanut melkoisen haasteen myös lavastuksen ja puvustuksen suunnittelijoille, sillä perinteikkäässä tunnelmassa on pystyttävä siirtymään nopeasti tunnelmasta toiseen, joten teatterin rajallista tekniikkaa on jouduttu paikkaamaan luovuudella.

(Kuva: Jere Lauha)

Tulevana perjantaina teatterissa ensi-iltaan tuleva Saiturin joulu on ollut Mikkelin Teatterin väelle suuri yhteinen voimainponnistus. Charles Dickensin kirjoittamassa ja Katriina Honkasen ohjaamassa näytelmässä suurimmalla osalla näyttelijöistä on useita eri rooleja, joten esityksen aikana on kulisseissa aika ajoin melkoiset rättisulkeiset.
Varsinkin, kun vaihdoksen yhteydessä osa joutuu sovittelemaan päälaelleen myös uuden hiuskuontalon ja miesrooleissa esiintyvät vielä uudet parratkin leukapieliinsä.
–Minulla ei tässä näytelmässä ole kuin alkuvaiheessa tapahtuva nopea vaihto. Mutta roolinvaihto kesken esityksen kuuluu näyttelijän arkeen, ja sitäkin harjoitellaan, joten se ei vaikuta roolisuoritukseen, näytelmän päähahmoa Scroogea esittävä Ismo Sievinen kertoo.
Dickensin 1800-luvulla kirjoittaman joulunäytelmän teksti on entuudestaan tuttu jopa näyttelijäkatraan nuorimmillekin jäsenille. Mikael Vitikaisen kanssa näyttelijäkaartin nuorimpiin jäseniin lukeutuva Aaron Liukkonen kertoo tutustuneensa näytelmään. Tosin Ankkalinnan ankallisteatterin versiona.
Nyt pihinä ja äkeänä vanhana ukkona näyttämöllä patsasteleva Sievinen muistelee olleensa aikoinaan ”pentuna” Lappeenrannassa Saiturin joulussa vähän vastaavanlaisissa avustajanrooleissa kuin Aaron ja Mikael nyt.

Lavastus teetti
paljon aivotyötä

Jos näytelmä ei päästä näyttelijöitä helpolla, ei se 1800-luvun lontoolaiseen miljööseen sijoitettuna ole päästänyt helpolla teatterin muutakaan tuotantoryhmää.
Rajallisen tekniikan vuoksi lavastus on joutunut ratkaisemaan kuinka siirtää katsojat hetkessä tunnelmasta toiseen. Teatterin teknisiä puutteita on katettu kuitenkin henkilöstön luovuudella.
Lavastuksesta vastannut Satu Viitanen ja tarpeiston suunnittelusta vastannut Mari Heinonen toteavat olevansa tyytyväisiä siihen tunnelmaan, joka näyttämölle on pystytty luomaan.
Ja puvustollehan lukuisat roolihahmot ovat teettäneet luonnollisesti paljon töitä. Pienen teatterin näyttelijäjoukko on pitänyt saada näyttämään mahdollisimman suurelta, joten 1800-luvun muotikuvia on syynäilty hyvinkin tarkasti.
–Koska meillä ei ole hirveästi tuolle ajalle sopivia vaatteita puvustossa, on niitä ommeltu keväästä lähtien muihin ensi-iltoihin liittyvien valmistelujen ohessa. Käytännössä olen tehnyt noin vuoden verran töitä tätä näytelmää varten ja tuntuukin vähän jo siltä, kuin oma lapsi lähtisi perjantaina kulkemaan omillaan, Tarja Kopperi naurahtaa.

Katriina Honkanen
ylpeä tiimistään

Katriina Honkanen ei malta olla suitsuttamatta tuotantoryhmän venymiskykyä, koska näytelmä on teettänyt kaikilla paljon työtä.
–Koska meillä ei ole tämän enempää resursseja, on kaikkien ollut otettava kiinni talikosta ja rajojakin on jouduttu rikkomaana. Tässä on runsaasti liikkuvia osia, mutta aivan hyvin olemme pystyneet niiden lomassa silti harjoittelemaankin, Katriina Honkanen toteaa.

Kari Liikanen

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.