19.08.

Liberiassa pelätään ebolaa edelleen

Puolen vuoden ajaksi Liberiaan Opettajat ilman rajoja -verkoston asiantuntijaksi kesäkuussa lähtenyt mikkeliläisopettaja Pirkko Hatara kertoo lukijoillemme kokemuksiaan ja havaintojaan.

Ihmisestä ihmiseen herkästi tarttuva ebola näkyy Pirkko Hataran mukaan edelleen Liberian arjessa, vaikka epidemia on käytännössä jo taltutettu.
Ebola ehti koskettaa useimpien liberialaisten arkea. Siihen sairastui kaikkiaan 10 666 ihmistä, joista kuoli lähes puolet. Kaiken kaikkiaan Liberiassa ja sen naapurimaissa Guineassa ja Sierra Leonessa, ebolaan on sairastunut epidemian aikana noin 28 000 ihmistä ja heistä yli 11 000 on kuollut sairauteen.
–Todellisuudessa kuolonuhreja arvioidaan olevan enemmän, sillä Sierra Leonessa ja Guineassa tautia esiintyy edelleen, Hatara arvioi.
Ja edelleen sairaus pitää ihmiset varpaillaan. Kauppaan, toimistoihin, kouluihin tai asuintaloihin mentäessä on kädet pestävä kloorinhajuisella pesuainevedellä vartijoiden valvonnassa. Myös valtateiden varsilla on maakuntien rajoilla käsienpesu- ja kuumeenmittauspisteitä.
–Matkaa saa jatkaa vasta sen jälkeen, kun jokainen on noussut autosta pesemään kätensä ja kuumeet mitattu. Ensimmäinen käsienpesu ja kuumeen mittaus tapahtui jo lentokentällä ennen lentokenttärakennukseen sisälle pääsyä, Hatara kertoo.
Hän kertoo saaneensa muutamien Liberiassa viettämiensä viikkojen aikana jo jonkinlaisen käsityksen siitä, miten valtaisan valistustyön ansiosta ebola on saatu taltutettua.
–Näin koskettavan videon tästä valistustyöstä työstä, johon myös Finn Church Aid (FCA) on osallistunut. Epidemian aikana kaikki avustusjärjestöt keskittivät toimintansa ebolan ehkäisemiseen, Pirkko Hatara toteaa.

Liberiassa heräsi
ebola-henki

Hatara vertaa ebolan taltuttamiseksi Liberiassa syntynyttä yhteishenkeä Suomessa sotien jälkeen vallinneeseen jälleenrakentamisen henkeen. Herkästi leviävän taudin vuoksi ihmiset ovat pakotettuja ”ei saa koskea -kulttuuriin”. Se on vaikeaa kansalle, jolle tärkeänä osana keskinäistä kanssakäymistä ovat olleet erilaiset kättelyt ja halaaminen. Nyt kättely on korvattu koskettamalla toista kevyesti käden rystypuolella tai kyynärpäällä.
Epidemian aikana ihmisiä myös vaadittiin pysymään kotona ja hakeutumaan hoitoon heti, jos ilmeni kuumetta, ripulia, oksentelua tai muita flunssan kaltaisia oireita. Kuolleisiin ihmisiin ei saanut koskea, joka sekin on perinteisesti kuulunut liberialaiseen hautajaisperinteeseen. Kaiken tiedotuksen ja hygieniavälineiden vieminen myös tiettömien taipaleiden takana oleviin kyliin on ollut myös erityisen haasteellista.
Epidemian takia kaikki julkiset paikat, koulut mukaan lukien olivat suljettuina kahdeksan kuukautta. Ne avattiin jälleen viime helmikuussa, kun uusia ebola-tapauksia ei ollut ilmennyt neljään viikkoon. Työpaikkoja ei suljettu, mutta kaikki muut kokoontumiset oli kielletty. Liberialaisten elämässä uskonnolla on suuri rooli. Kirkkoon mennään vähintään joka sunnuntai. Varsinaisen jumalanpalveluksen jälkeen siellä on erilaista ohjelmaa ja vapaampaa seurustelua, kirkot ovat tärkeitä kokoontumispakkoja asuin yhteisöille. Ebola-aikana sekin oli kiellettyä.
–Olen keskustellut ihmisten kanssa tästä ajasta ja minulle on sanottu, että se tuntui jopa pahemmalta kuin sisällissodan aika. Oli koskettavaa kuulla eräänkin perheenäidin kertovan, miten pelontäyteistä aikaa täällä elettiin. Pakollisille ruokaostoksille mentäessä suojauduttiin mahdollisimman huolellisesti, jotta ei olisi saanut tartuntaa. Muuten pysyteltiin kotioloissa, joka useille liberialaisille on joku hökkelintapainen tai talon raunioihin peltien ja muovien avulla kohennettu asumus. Maaseutukylissä asutaan savimajoissa.
–Voi vain kuvitella, mitä isojen perheiden elämä on ollut tuona aikana, kun kotoa ei saanut poistua kuin pakottavista syistä.
Pirkko Hatara nostaa sankareiksi lääkärit ja hoitajat, jotka tappavasta virusriskistä huolimatta, tekivät hoitotyötä. Useat heistä kuolivat saatuaan tartunnan.
–Valitettavasti ebola pysäytti maassa tapahtuneen kehityksen ja sai aikaan jopa taantumaa. Terveydenhuollossa kaikki resurssit oli suunnattava ebola-potilaisiin ja koululaisten oppimiseen jäi kahdeksan kuukauden vajaus.
–Monen kuukauden jälkeen Liberiassa havaittiin heinäkuun alussa kuusi uutta ebola-tapausta. Ne säikäyttivät täällä ihmisiä kovasti. Onneksi tautitapaukset eivät kuitenkaan ole lisääntyneet. Olen havainnut, että monissa paikoissa käsien pesua jo katsotaan sormien läpi, eikä vartijoita ole enää joka paikassa käsien pesua varmistamassa. Toivottavasti tauti on taltutettu ja turvatoimia ei ole tarpeen uudelleen tiukentaa, Hatara toteaa.

Yli 70 000
lasta rekisteröimättä

Yksi monista ebolan aikaansaamista negatiivisista vaikutuksista oli myös se, että YK:n lastenapujärjestö Unicefin mukaan Länsi-Afrikkaa koetelleen epidemian takia Liberiassa jäi yli 70 000 vastasyntynyttä rekisteröimättä, koska ebolan takia suuri osa sairaaloiden synnytysosastoista oli suljettu.
Laskelma perustuu Liberian hallituksen arvioon ja saattaa Unicefin mukaan olla epätarkka, koska rajun epidemian vaikutusta syntyvyyteen ei tiedetä.
–Valitettavasti ilman rekisteröitymistä lapsia ei ole virallisesti olemassakaan. Heillä ei siten ole kansalaisuutta eikä sen tuomia oikeuksia kuten perusterveydenhoitoa ja sosiaaliturvaa. Heillä ei ole henkilöllisyystodistusta, mikä aiheuttaa riskin ihmiskaupan uhriksi joutumiseen. Näiden lasten rekisteröimiseksi suunnitellaan kampanjaa yhteistyössä Liberian terveysministeriön ja Unicefin kanssa, Hatara kertoo.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.