30.07.

Romu-Salmisen henki elää Mikkelissä edelleen

Aulis Salminen esittelee naarauskoukkuja, jotka valmistettiin aikoinaan mittatailaustyönä Rokkalanjokeen hukkuneen osuusmeijerin johtajan ruumiin etsintätöitä varten.

Monet iäkkäämmistä mikkeliläisistä muistanevat lapsuusvuosiltaan edelleen Romu-Salmisen. Tuota Antti Rikhard Salmisen Tenholankadun varteen vuonna 1914 perustamaa rauta- ja lumppuliikettä voi perustellusti kuvata Mikkelin seudun ensimmäiseksi kierrätyskeskukseksi.
Kaupankäynti oli noihin aikoihin pitkälti vaihdantataloutta. Ihmiset toivat metalliromua ja lumppuja ja saivat niistä hyvityksen ostaessaan samalla uusia tavaroita.
–Lumput ja metallit lajiteltiin täällä ja ne toimitettiin eteenpäin samoille tehtaille, joista hankittiin myyntiin tulleet tuotteet.
–Yrityksellä oli täällä oma pajakin, jossa työskenteli kaksi seppää valmistaen joitakin omia tuotteita. Esimerkiksi nuo metallikoukut, joilla naarattiin aikoinaan Rokkalan jokeen hukkuneen osuusmeijerin toimitusjohtajan ruumis, tehtiin talon pajassa tilaustyönä, Aulis Salminen, Antin pojanpoika kertoo.
Romuraudan ja lumppujen lisäksi yritys keräsi muun muassa luita.
–Luut menivät Havin tehtaille, joka toimitti vastineeksi tänne saippuaa ja puuliiman raaka-aineena käytettyä luujauhoa, yrityksen varaston tavarapaljoutta esittelevä Salminen jatkaa.

Varastot on tarkoitus
myydä tyhjiksi

Heinä- ja vielä elokuun ajaksi Tenholankadun ja Porrassalmen kadun risteyksessä sijaitsevalle tontille vaimonsa Seijan kanssa pihakirppistä pitävä Salminen toi isoisänsä rakennuttamien kiinteistöjen varastoihin kertyneet aarteet vanhoista tavaroista kiinnostuneiden saapuville.
–Isälleni yritys siirtyi vuonna 1932. Hän oli kuitenkin kuorma-autoilija ja kuljetti tavaroita Mikkelistä muun muassa Petsamoon ja Kotkaan, joten liikkeenhoitajaksi palkattiin Arvid Kautiainen. Kautiaisen kuoltua vuonna 1958 pisti äitini ovet lukkoon. Varastot pysyivät koskemattomina vuoteen 1987 saakka ja äitini kuoltua lunastin jäämistön sisaruksiltani. Nyt olisi tarkoitus saada pikkuhiljaa varastot tyhjiksi, Aulis Salminen kertoo.
Salminen kertoo vanhojen tavaroiden kiinnostavan edelleen ihmisiä. Vanhimpiin myynnissä oleviin tavaroihin lukeutuu Salmisen mukaan vuodelta 1904 oleva Päivittäinen Talviruokinta ja työjärjestys.
–Vaikka joku tässä tokaisikin, että vie hyvä mies rojusi kaatopaikalle, olen saanut asiakkailta paljon hyvääkin palautetta. Kysytyimpiä ovat olleet vanhat kuparipannut ja vanhat patenttikorkilliset pullot. Myös kangaspuiden osia kysellään usein, Salminen kertoo.

Kari Liikanen

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.