29.07.

Mannilan pikkujameista jalostui Otava Happy Jazz

Otava Happy Jazz houkuttelee Otavan Opiston puiston täyteen väkeä nautiskelemaan rennosta tunnelmasta ja hyvästä musiikista.

Tulevana lauantaina järjestetään Otavassa paikallisen Lions-klubin voimin jo 30. kerran Otava Happy Jazz. Puistokonsertissa esiintyvät ruotsalainen Stockholm Stompers, Antti Sarpilan Swing Band sekä Reija Lang & Optimo Orchestra.
Heti puistokonsertin päätyttyä alkaa Otavassa ravintola Huvikummun Jazzit ja myöhemmin illalla jazzataan myös keskikaupungilla Gastropub Einossa.
Huvikummun Jazzeissa soittavat Mustat Silmät ja Jelly Millers -sekstetti. Illan mittaan käydään myös jazz-karaoken finaali, johon osallistujat valitaan perjantai-illan karsinnoista. Valinnan suorittaa Mustien Silmien kapellimestari ja Otavan Gergijeviksikin tituleerattu Jori Kalliola.
Tapahtuman päättä tuttuun tapaan sunnuntaina Otavan kirkossa järjestettävä gospel-konsertti, jossa esiintyvät Reija Lang & New Trio.
Otava Happy Jazz on paisunut kolmen vuosikymmenen aikana pikkujameista Otavan opiston puistikon kuulijoilla vuosittain täyttäväksi hyväntekeväisyystapahtumaksi. Yksi tapahtuman merkittävimmistä ideanikkareista on ollut teinivuosista lähtien haavetta omasta jazz-tapahtumasta mielessään kypsytellyt yrittäjä Pentti Raittila.
–Mäntyharjussa soitettiin jazzia teinikunnan järjestämissä konventeissa ja esiintymässä kävivät muun muassa Carola ja Esa Pethmanin yhtye, Raittila kertoo.
Asetuttuaan Otavaan vuonna 1975 hän alkoi ravintola Huvikummun isäntänä jo sovitella partituureja nykyiselle tapahtumalle. Ennen nykyisiä puistokonsertteja järjestettiin Mannilan kartanossa pienempiä jameja.
–Mannilan isäntä Mauno Tuukkanen oli jazz-miehiä, samoin pankinjohtaja Jorma Flinkkilä. Lions-klubin perustamisen jälkeen saatiin taustalle organisaatio, jossa järjestelypäällikön tehtävät otti Markku Forss. Mukaan pyydettiin Jerzy Dubiel, jolloin tapahtuma sai muusikon kasvot, Pentti Raittila muistelee.

Seisoopas ovella Sarpilan
näköinen mies

Raittilan oli vuodesta 1984 lähtien ravintoloineen mukana toiminnan suunnittelussa ja käynnistämisessä. Hänen tarina-arkustaan löytyy läjäpäin tarinoita takavuosilta.
–Alkuvuosina järjestettiin Huvikummussa perjantaisin lämmittelyjamit. Yhtenä perjantaina vilkaisin kassalla työskennellessäni ovelle ja huomasin siellä tutun näköisen miehen. Tokaisinkin työkaverilleni, että onpas siinä Antti Sarpilan näköinen mies.
–Samalla portsari alkoi viittilöidä minua paikalle ja Sarpilahan siellä olikin aivan itse. Hän oli tulossa Kuhmosta keikalta ja kyseli yösijaa. Järjestin yösijan, mutta ehtona oli, että hän osallistuisi jameihimme. Niistä tulivatkin muuten yhdet kaikkien aikojen parhaista jameista, Raittila naurahtaa.
Raittila kertoo myös erään Matti Oilingiin liittyvän tapauksen 1990-luvun alkupuolelta.
–Jamien jälkeen järjestettiin pienet yksityiset jatkot ja jossain vaiheessa Mattia alkoi väsyttää. Hänet oli majoitettu opiston kivitaloon, joten päätin lähteä mukaan taksiin varmistamaan, että hän pääsee sisälle.
–Ulko-ovelta Matti näytti, että ala mennä. Sunnuntaina päivän ollessa jo pitkällä sain tiedon, ettei Mattia löydy mistään. Juoksentelin hädissäni kivitaloa ylös ja alas, kunnes kuulin alakerran käytävällä jostain kuorsausta. Avattuani pyykkihuoneen oven, näin isoon likapyykkisammioon kellahtaneen rumputaiteilijan vetävän siellä hirsiä. Onneksi pyykit olivat kuivia ja taiteilija oli yösijaansa tyytyväinen, Raittila naurahtaa.

Mieluisa huomionosoitus
kirkon puolustamisesta

Mieleenpainuvin Raittilan muistoista liittyy erääseen takavuosien gospel-konserttiin.
–Edellisenä päivänä olin huonolla englannin taidollani yrittänyt selittää kirkon tarinaa muusikko Gregg Stafordille. Hän ihmetteli, miksei seurakunta halunnut pitää siitä huolta ja ymmärsin hänen kunnioittavan minua taisteltuani kirkon purkamista vastaan.
–Konsertin alkessa viittoili Gregg minua etupenkkiin. Päätöskappaleen alkaessa hän kuiskasi minulle: This is for you Pentti. Moni muukin kuuli tuon kuiskauksen. Päätössävelmä oli What a wonderfull world, ja se oli hieno esitys koko Hot Papas orkesterilta. Tunsin saaneeni kiitoksen kirkon hyväksi tekemästäni työstä. Se onkin itse asiassa ainoa kiitos, jonka kirkon puolustamisesta olen saanut.

Kari Liikanen

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.