24.06.

Pirkko Hatara toteutti pitkäaikaisen unelmansa

Mikkeliläinen Pirkko Hatara toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja matkasi puoleksi vuodeksi vapaaehtoistyöhön sisällissodan ja ebolan runtelemaan Liberiaan.

Esedussa opettajana työskentelevä yhteiskuntatieteiden maisteri Pirkko Hatara toteuttaa Liberiassa pitkäaikaista unelmaansa. Hän työskentelee puolen vuoden ajan Liberiassa Opettajat ilman rajoja -verkoston asiantuntijana ja kertoo muutaman viikon välein Mikkelin Kaupunkilehden lukijoille työstään ja kokemuksistaan.
–Käytän vapaaehtoistyöhöni kesäloman ja sen jatkoksi hain vuorotteluvapaata syyslukukauden ajaksi. Jouduin tekemään lähtöpäätökseni tosin sillä riskillä, että saatan joutua olemaan puoli vuotta palkattomalla vapaalla. Sain kuitenkin ennen juhannusta tietoa, että vuorotteluvapaani saattaa onnistua, Pirkko Hatara kertoo.
Hataralla on takana pitkä ura ammattiopettajana. Lisäksi hän on työskennellyt päätoimisesti kymmenkunta vuotta kansainvälisissä koulutuksen liikkuvuus- ja kehittämisprojekteissa, joissa projektipartnerit olivat pääosin Euroopassa.
–Olin ajatellut ottaa ennen eläkevuosiani vuorotteluvapaata antaakseni oman panokseni kehitysyhteistyöhön jossakin maailman hauraimmissa maista ja laajentaa samalla maailmankuvaani, kehittää opettajuuttani sekä kasvaa ihmisenä, Hatara kertoo.
–Kun OIR -verkosto alkoi toimia Suomessa, laitoin heti ensimmäisellä hakukierroksella hakemuksen sisään. Haastattelujen jälkeen löytyi osaamisalueitani vastaava vapaaehtoistyöpaikka Liberiasta. Ebola-epidemia siirsi lähtöäni lähes vuodella, mutta täällä sitä nyt ollaan, Pirkko Hatara kertoo.

Hyödyt ovat
molemminpuoliset

Opettajien pedagogista osaamista kehitysmaissa kehittävän kansainvälisen verkoston toimintaa koordinoi Suomessa Kirkon Ulkomaanapu. Verkosto toimii molempiin suuntiin, sillä se tukee koulujen Suomessa tekemää globaalikasvatusta kehittämällä ja jakamalla kouluarkeen sopivia työvälineitä, malleja, menetelmiä ja uusia materiaaleja.
Kevään kuluessa Hatara osallistui yhdessä kuuden muun vastaaviin tehtäviin maailmalle lähteneen opettajan kanssa OIR:n järjestämään valmennukseen.
Valmennuksessa saimme tärkeää tietoa kehitysyhteistyöstä, uskontojen ja kulttuurien kohtaamisesta, turvajärjestelyistä ja tärkeitä käytännön ohjeita sekä tilaisuuden verkostoitua muiden OIR-vaihtoihin lähtevien opettajien kanssa.
Olemme luvanneet sähköisten yhteyksien avulla tsempata toinen toisiamme, kunhan verkkoyhteydet vain toimisivat. Minun asunnossani se tuntuu olevan melko satunnaista, mutta onneksi Kirkon Ulkomaanavun toimistolla on hyvin toimiva nettiyhteys.

Ebolan uhka
näkyy edelleen

Hatara kertoo havainneensa omakohtaisesti ebolan uhkan olevan edelleen osa Liberian arkea. Heti lentokoneesta astuttuaan hän joutui lentokentällä pesemään kätensä ja mittauttamaan kuumeensa ennen sisätiloihin pääsyä. Käsienpesupaikkoja on sijoitettu myös kauppojen, ravintoloiden ja toimistojen sisäänkäyntien ulkopuolelle ja monissa paikoissa varmistetaan edelleen, ettei sisään tulijalla ole kuumetta.
–Liberiassa oli ehdoton kättelykieltokin, mutta nyt jotkut jo kättelevät tervehdittäessä. Itse olen ollut todella tarkka käsihygieniani suhteen. Sitä ovat auttaneet ovien ulkopuolille varatut kloorinhajuiset käsienpesut, Pirkko Hatara kertoo.
Myös Liberiaa sisäisesti repinyt sisällissota näkyy Hataran mukaan Monrovian katukuvassa. Varsinaisiin kerjäläisiin hän ei ole toistaiseksi törmännyt, mutta supermarketien ympärillä oleskelee vammautuneita tehden ansaintamielessä ohikulkijoille pikkupalveluksia.
Hatara epäilee heidän olevan sisällissodan lapsisotilasveteraaneja.
–Eräänä päivänä tuli yhden jalan ja kepin varassa liikkuva nuori mies tuli vilkkaasti liikennöityä katua ylittäessäni eteeni kilveksi pysäyttäen liikenteen. Minua nolotti, kun sillä hetkellä ei sattunut olemaan mukana pikkurahoja hänen palkitsemisekseen, Hatara kertoo.

Tytöt ympärileikataan edelleen

Economic Empowerment for Girls and Women in Post-war Liberia -projektin yhtenä tärkeänä kohderyhmän ovat nuoret äidit. Heitä tavoitetaan eri puolella Liberiaa toimivien Mother’s Clubien kautta ja monien äitien lapset ovat raiskausten seurausta.
Sisällissodan aikana liberialaisnaiset joutuivat kokemaan julmaakin seksuaalista väkivaltaa ja raiskaus on maassa edelleen yleisin raportoitu rikos. Monissa tapauksissa raiskaaja on oman yhteisön tai perheen jäsen.
–Paikallisesta lehdestä osui viime viikolla silmiini artikkeli, jossa kerrottiin oikeuden langettaneen tuomion raiskaustapauksesta ja oikeuskäsittelylistalla olevan lähes sata muuta raiskaussyytettä. Raiskauksen kriminalisointi on yksi sisällissodan jälkeen valitun naispresidentti Ellen Jonsson Sirleafen ansioista. Enää ei yleisesti hyväksytä sitä, että raiskauksista vaietaan ja raiskaajat jäävät vaille tuomiota, Hatara toteaa.
–Toiseen shokeeraavaan asiaan törmäsin, kun minulle esiteltiin projektia, jossa tulen työskentelemään Teachers without Borders Adviser -roolissa. Vaikka liberialaiset ovat kristittyjä ja uskonto on heille hyvin tärkeä osa elämää, on valtaosa naisista ympärileikattu.
–Täällä on paljon kirkkoja ja niissä käydään ahkerasti. Kristinuskosta huolimatta lähes kaikki nuoret tytöt edelleen ympärileikataan ja leikkauksiin liittyvät seremoniat ovat tärkeä osa yhteisöjen vaiettuja salaisia traditioita. Onneksi koulutettu väestönosa on alkanut vastustaa tätä ihmisoikeusloukkausta, eivätkä enää salli tyttärilleen tällaista julmuutta, Hatara kertoo.
Myös lukutaidottomuus on maassa suuri ongelma. Väestöstä lähes puolet ei osaa lukea tai kirjoittaa.
–Tämä on yleistä myös nuorten aikuisten keskuudessa, koska pitkän sisällissodan aikana yksi sukupolvi jäi kokonaan ilman koulua. Nykyään lähes kaikki lapset pääsevät kouluun, mutta koulutetuista opettajista on pula ja näin ollen opetuksen laatu saattaa olla hyvin heikkoa.
–Kouluissa on jopa opettajia, jotka eivät itsekään osaa lukea ja kirjoittaa, he pärjäävät hyvillä puheenlahjoilla, mutta luku- ja kirjoitustaito jäävät opettamatta, Hatara valottaa.

Koulutus avainasemassa

Hataran mukaan nämä olivatkin juuri niitä syitä, jonka vuoksi hän Liberiassa tällä hetkellä on.
–Teen parhaani edistääkseni osaltani täällä naisten koulutusta, jotta he ymmärtäisivät paremmin oman arvonsa ja oikeutensa sekä pystyisivät itsenäisempään elämään ja siirtäisivät samalla näitä arvoja myös lapsilleen. Ruohonjuuritasolle annettu apu ei välttämättä ole kovin nopeaa, mutta se on kestävää, Pirkko Hatara vakuuttaa.

Kari Liikanen

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.