21.06.

Karjalan liitto muisti mikkeliläistä Karjala-tuntijaa

Karjalan Liiton myöntämän pronssisen arvomerkin luovuttivat lehtori Heikki Kupiaiselle Rautulaisten Pitäjäseuran varapuheenjohtaja Pekka Intke ja puheenjohtaja Markku Paksu.

–Juurihoito ei ole koskaan pahasta, naurahtaa Karjalan Liiton pronssisella arvomerkillä palkittu mikkeliläislehtori ja filosofian tohtori Heikki Kupiainen.
Se jo itse asiassa kertookin, millaisiin ansioihin hänen rintapielessään kiiltelevä ansiomerkki perustuu. Merkkiä anoivat Kupiaiselle Rautulaisten Pitäjäseura ry ja Mikkelin Karjalaiset ry.
–Olemme kuulleet varsinkin karjalaisjuurisilta lapsilta, että Heikki tekee koulussa erittäin ansiokasta työtä koulumaailmassa opettamalla Suomen lähihistoriaa oikealla tavalla. Hänen työnsä tukee erityisesti karjalataustaisten lasten identiteetin muodostumista ja tukee samalla yötämme karjalaisen kulttuuriperinteen ylläpitämisessä, Rautulaisten Pitäjäseuran puheenjohtaja Markku Paksu toteaa.
Syvällisesti Karjalan historiaan ja kulttuuriin perehtynyt Kupiainen pitää tärkeänä tiedon siirtämistä jälkipolville, sillä sodan alta evakuoituja karjalaisia sijoitettiin paljon myös Mikkelin seudulle.
Hänen mielestään jälkipolvien on hyvä tietää, millaisessa ympäristössä heidän sukujensa aiemmat sukupolvet ovat eläneet, ja minkä vuoksi he ovat nykyisille asuinsijoilleen saapuneet.
–Kun olen kysynyt Suomen historian kurssin alussa, onko oppilaiden isovanhemmista jompikumpi tai jopa molemmat Raudusta kotoisin, nousee lähes poikkeuksetta muutamaa käsiä, Heikki Kupiainen kertoo.
–Karjalan historia nuoria kiinnostaa, kunhan se vaan tarjotaan heille mielenkiintoisella tavalla. Karjala ja karjalaisuus nivoutuvat olennaisesti Suomen historian opetukseen, hän jatkaa.

Karjala pitäisi nähdä
laajempana kokonaisuutena

Karjala-tuntemuksensa syventämiseen kannustaa lukiolaisia muun muassa vuosittain järjestettävä Kupiaisen ideoima Karjala-aiheinen kirjoituskilpailu. Vuodesta 2009 lähtien järjestetyn kilpailun voittaja palkitaan Karjalan matkalla. Jatkossa matkalle pääsee vuosittain kaksi nuorta.
Nuoret osaavat myös arvostaa Kupiaisen antamaa juurihoitoa. Siitä osoituksena luokan katosta roikkuu kaksi abien lahjoittamaa ”pelipaitaa”. Toiseen niistä on painettu teksti Rautu on rautaa.
Heikki Kupiainen painottaa, että Karjalasta keskusteltaessa pitäisi nähdä viimeisimpiä sotavuosia ja sitä seurannutta kylmän sodan ajanjaksoa kauemmas.
–Idän ja lännen rajalle sijoittuvassa Karjalassa on sodittu aina silloin tällöin tuhannen vuoden ajan. Etelä-Savolle ja sen hyvinvoinnille on vanhalla Viipurin läänillä ollut kuitenkin erittäin suuri merkitys. Mikkelin seutukin kuului Viipurin ja Pietarin vaikutuspiiriin ja täältä vietiin molempiin suurkaupunkeihin monenlaisia tuotteita, Heikki Kupiainen toteaa.
Kupiainen on toiminut 1990-luvulta lähtien myös oppaana lukuisilla Karjalaan suuntautuneilla matkoilla, joten hänen Karjala-tietopankkinsa sisällöstä ovat voineet nauttia muutkin kuin koululaiset.

Kari Liikanen

Kommentit

  1. arvostelija 07/08/2016 16:22

    Rautulaiset ja karjalaiset eli karjalan liiton vääristetty historia.
    Olen miettinyt miksi Mikkelissä alettiin vainoamaan Mikkeliläisiä vanhoja sukuja vaikka he ottivat jopa sukuihinsa näitä evakkoina tulleita.
    Mikäli asioitten esiin tuomia yhteyksiä aletaan tarkastamaan suurennuslasilla huomataan väärennettyjä ja paikkaansa pitämättömiä tietoja karjalaisten historiasta todella paljon.
    Ensimmäinen aaltoevakkoja tuli sieltä jo 1920 luvulla! Eikä sekään ollut mikään muu kuin sisällis-sodan seurausta.
    Unohtamatta 1939-45 välistä sotaa jonka aikana ja jonka jälkeen saapui suuremmat joukot sieltä kun rajaa siirrettiin rauhan ehtojen mukaan nykyiseen rajaan.
    Mutta historia kertoo paljon muuta mistä osa tai suurin osa karjalasta tulleista evakoista vaikenee. Miksi? Vaikka asioista on tietoa jopa vanhoissa historiallisissa sanomalehdissäkin.
    1900-10 välillä Karjalaan muutti pohjalaisia perheitä ja heidän sukujuurensa eivät olleet karjalaista alkuperääsen pitempää siis kaikilla. Ja jos oli niin unohdetaan usein, että 1700-21 raja siirtyi nykyisen rajan kohdalle ja poikkeuksen teki siinä lähinnä nykyisen pohjoiskarjalan alueen itärajan linjaus. 1743 sodan jälkeen rajaa siirrettiin taas ja nyt se käsitti jo koko kaakkois-suomen. Kyseistä aluetta kutsuttiin Wiipurin kuvermentiksi ja sen alueen lääniksi tuli vasta 1812 jälkeen Viipurin lääni eli vanhansuomen osa kun liitettiin takaisin emämaahaan eli Suomeen jokaoli sitten Suomen suurruhtinaskunta kokonaisuutena. Karjalaisista sen verran kannattaa kerrata historiasta vuosi 1656-61 välinen sota karjalaisten sekä venäläisten sotatoimista ja kuinka heille lopulta kävikään eli heidät tapettiin ja alueet Inkeriä myöten asutettiin suomalaisilla uudisasukkailla.
    Erikoiset kertomukset esim. Lönnrothin ym. tahojen kautta on 1800 luvulta. Tästä syystä karjalainen heimo ei ole siis heimo lainkaan vaan erikansoista siirrettyjen ihmisten joukkoa kun 1700-1812 välillä siellä sai maata uudet valtaherrat jotka toivat maaorjiaan sinne sisämaasta venäjältä uusille läänityksilleen. Olisiko vanhat sukunimetkin siis osalla otettu taloista kuten pohjalaisilla oli tapana kun suvut joitten talot ja tilat sinne jäi jo 1700 luvulla!
    Eihän he pysty kertomaan kuin suomesta otettujen seurakuntien rippikirjoista omaa historiaansa mutta väärien yhteyksien kautta. Heilläei löydy mitää yhteyttä näihin savolais-hämäläis-ruotsalisiin sukuihin ennen 1800 lukua ja siitäkin voidaan olla montaa mieltä pitääkö ne alkujaan lainkaan paikkansa. Mustamaalaus tosin oli yksi vainon syistä ja Mikkelistäkin muutti vanhoja sukuja pois kun evakot alkoi vainota heitä! Myivät tilat heille ja nyt 2000 luvulla he kertovat omistaneensa ne vuosisatoja.
    Ei Mikkelissä tunneta näköjään historiaa kun opetetaan valheita jo lapsesta saakka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.