04.06.

Hevonen on uuttera terapeutti

Rosa ja Suvi Nikulainen ovat ehtineet 16 vuoden aikana taivaltaa yhdessä yhden jos toisenkin ratsastuspolun.

Yhtenä suomalaisen yhteiskunnan takavuosien peruspilarina toiminut hevonen on osoittanut mukautuvansa elinympäristössään tapahtuviin muutoksiin. Kun se menetti kulkuvälineenä asemansa autoille ja maataloudessa sen syrjäyttivät traktorit, asteli hevonen luontevasti mukaan harrastustoimintaan.
Siinä sivussa se on viimeisten vuosien aikana vallannut tukevan kavionsijaa myös hyvinvoinnin puolella. Hevosten työpanosta on hyödynnetty menestyksekkäästi muun muassa kehitysvammaisten ja nuorten parissa tehtävässä terapiatyössä.
Terapeuttiseen työhönkin lörppähuulilla on tosin jo pitkä perinne. Matiloilla ja sotavuosina rintamalla ne jakoivat ohjastajansa ilot ja murheet. Sananlaskulla ”Anna hevosen surra, sillä on suurempi pää” on siis todellista taustaa.

Nuorille terapialeiri
Majavedellä

Muutaman viikon kuluttua sovittelevat terapeutin työtakkeja lautasilleen Majavedellä sijaitsevan Nikulaisten tilan ratsuhevoset. Tilalla järjestetään heinäkuun loppupuolella Ystäväni Hevonen -päiväleiri, jossa nuorilla on mahdollisuus hieroa hevosten kanssa lähempää tuttavuutta.
–Mitkä voivatkaan olla nuoren tuntemukset ison eläimen seuratessa vapaana juuri häntä, vaikka sillä olisi mahdollisuus mennä mihin suunataan hyvänsä. Sellainen ystävyys ansaitaan vain rehellisyydellä, aitoudella ja olemalla sitä mitä on sekä pitämällä huolta itsestä ja ystävästä, kuvailee lasten- ja nuorten psykoterapeuttina työskentelevä sairaanhoitaja Merja Torniainen leirin nuorille tarjoamia tunne-elämyksiä.
Leiri on kohdennettu kaikille 10–12-vuotiaille nuorille. Ilmoittautumisia leirille otetaan vastaan juhannukseen saakka osoitteessa suvi.ni@hotmail.fi.
–Hevonen on käsittelijänsä peili. Se on iso eläin ja pakottamalla ei yhteistyö sen kanssa onnistu. Toivottavasti mahdollisimman moni leirille tulevista nuorista pääsee nauttimaan tällaisista onnistumisen tunteista, Suvi Nikulainen toivoo.

Kokemukset tärkeämpiä
kuin suoritukset

Suvi Nikulainen pystyy kuvailemaan luontokappaleeseen rakentuneen yhteyden tuomaa riemua suoraan omista kokemuksistaan. Hän on touhunnut oman hevosen kanssa kymmenvuotiaasta lähtien ja vakuuttaa yhteistyön hevosen kanssa edellyttävän molemminpuolista luottamusta.
Merja Torniaisen mukaan juuri tällaisia siltoja on leirillä tarkoitus rakentaa leiriläisten ja tilan hevosten välille.
–Suoritusten sijaan nuoret saavat kokemuksia yhteydestä ja siitä prosessista, jonka avulla ystävyys syntyy. Aluksi tutustutaan ja etsitään yhteistä kieltä ja sen jälkeen löydetään hevosten kanssa yhteinen leikki.
–Harjoitukset etenevät pienin askelin ja niin, että hevonen työskentelee ja viestii vapaana ja voi halutessaan myös kieltäytyä. Samalla nuoret löytävät yhteyden myös ympäristöön, toisiin eläimiin, leirikavereihinsa ja meihin ohjaajiin, Torniainen valottaa leirin sisältöä.
Leirille tulevalla ei tarvitse olla aiempia kokemuksia hevosesta ja Torniaisen mukaan hevosia saa pelätäkin aivan vapaasti. Turvallisuus on rakennettu EASEL®menetelmään sisälle.

Kari Liikanen

Kommentit

  1. Dedicated servers 22/04/2017 14:24

    Hevonen on asiakkaan kannalta kiitollinen palvelija, silla se ei arvostele eika luokittele potilastaan. Hevosterapia ei tunnu terapialta eika tylsalta istumaharjoitukselta, kun paasee luontoon raitista ulkoilmaa hengittamaan.

  2. Eläinrakas 02/05/2016 21:52

    Terapeutteja ovat useimmat eläimet, niiden seurassa oleminen antaa valtavasti uutta ihmiselle, joka ei ole tottunut eläimiin.

  3. ForzamipiaceilDeborailenia 19/07/2015 12:13

    Ainoat hevoset joita olen uskaltautunut lähelle ja jopa ratsastamaan, olivat juuri issikoita! Tosin kyllä niistäkin temperamenttia löytyy! Lissu, yleensä lauhkea kuin lammas eikä sitä saanut laukkaamaan millään, yllätti kerran. Se oli juuri edellisellä viikolla siirretty talvihoitopaikkaan ja se pääsi vissiin ensimmäisiä kertoja minun kanssani pururadalle metsään. Voi juma, että mentiin ja kovaa! Olin ihan varma, että putoan just nyt ja heti ja taisin huutaakin ääneen, mutta ehei, kyllä me ehjinä sitten joskus pysähdyttiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.