26.05.

Ylivääpeli Eero Ruottinen täytti 102 vuotta

Eero Ruottinen ehti työurallaan toimia tovin Äänisniemessä myös karjakolhoosin johtajana.

(Kuva:Pentti Jormanainen)

Presidentin linnassa itsenäisyyspäivänä tiensä suomalaisten sydämiin raivannut sotaveteraani Hannes Hynönen täytti tammikuun alkupuolella 102 vuotta tuoden myönteistä julkisuutta ja arvostusta vielä elossa oleville sotaveteraaneille.
Neljää kuukautta myöhemmin liittyi 102-vuotiaiden veteraanien joukko-osastoon ylivääpeli Eero Ruottinen. Hän on alkujaan Sulkavan poikia ja asuu nykyisin Mikkelin ydinkeskustassa.
Ruottisen sotapolku johti aluksi Sulkavan Ruottilan kotitilalta Sakkolan Kiviniemen kasarmille armeijan leipiin. Ennen armeijaan astumistaan hän oli hankkinut Otavan maatalouskoulussa työnjohtopätevyyden.
Kiviniemen varuskunnassa Vuoksen ja Käkisalmen maisemissa vuonna 1935 alkanut Eero Ruottisen palvelujakso kesti aliupseerikouluineen peräti 15 kuukautta.
Talvisodan alkaessa vuoden 1939 marraskuun lopulla alikersantti Ruottinen toimi Laatokan koillisosassa Salmissa, Uuksussa ja Syskyjärvellä käydyissä taisteluissa joukkueenjohtajana.
Jatkosotaan hän osallistui JR 49:n riveissä. Talvisodan jälkeen nykyisen Ruokolahden kunnan alueelle piirretty raja ylitettiin Änkilän kylän kohdalta. Sieltä sotataival jatkui Laatokan rannalle Hiitolaan, oopperalaulaja Martti Talvelan kotipitäjään.
Hiitolassa ei pitkin aikailtu. Suunnaksi otettiin Vuoksen rantamaisemat ja Vuoksenranta, josta suunnattiin Siiranmäkeen, yhteen jatkosodan tulisimmista taistelupaikoista. Sieltä taival jatkui etelään Kivennavalle, Polviselkään ja Joutselkään.

Johtajataidot punnittiin
Mullaan taisteluissa

Muolaan alueen kovissa taisteluissa punnittiin Ruottisen joukkueenjohtajataidot toden teolla. Vihollisen esikunnan tuhoamisesta selvittiin kuitenkin pienin tappion. Venäläisen everstin saaliiksi saadusta karttalaukusta löytyi valokuvia hänen perheestään. Ne toivat sodan keskellä inhimillisen häivähdyksen siitä, että vihollisenkin elämässä on sotimisen ohella muita arvoja.
Kannaksen taistelukentiltä Eero Ruottinen komennettiin jatkosodan loppuvaiheessa Äänisniemeen koulutustaan vastaaviin tehtäviin johtamaan venäläisiltä vallattua karjakolhoosia. Kolhoosiin oli jäänyt sotasaaliina satoja lehmiä ja hevosia, joista piti pitää hyvää huolta.
Kun suomalaiset joutuivat jättämään Äänisen rannat, päätettiin hevoset tuoda nykyisen Suomen puolelle kävellen. Pitkä hevosmarssi kulutti hevosten kaviot niin huonoon kuntoon, että osa piti jättää matkan varrella olleisiin taloihin lepäilemään ja kasvattamaan kavioitaan.

Reserviläiskirje
huolestuttaa

Sotien jälkeen ylivääpeli Eero Ruottinen toimi tilanhoitajana Juvalla. Tämän pestin jälkeen hän osti oman tilan Suomenniemen Kiesilän kylästä, josta siirtyi myöhemmin Mikkeliin viettämään eläkepäiviään.
Ystävien ja sukulaisten parissa vietettyjen 102-vuotisjuhlien keskellä Eero Ruottinen hämmästeli, miksei kaikille reserviläisille luvattu reserviläiskirje löytänyt hänen postiluukkuaan.
Virnistys ihmetyksen päälle kertoo, että kunniaveteraani on nykyisiä reserviläisiä päivitettäessä edelleen hengessä mukana.

Pentti Jormanainen

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.