27.04.

Pyttipannuprotesti

Toimittaja Timo Korppi pohtii tuottajien maanantaisen pyttipannuprotestin jälkimainingeissa kirjoittamassa kolumnissaan, löytyykö lähiruokaa myös tulevien sukupolvien lautasille.

Meitä tavallisia sukankuluttajia oli paikalla Mikkelin tori täynnä, kun suomalaiset ruoan tuottajat tempaisivat alkuviikosta MTK:n johdolla omien oikeuksiensa puolesta. Yllättävän hiljaa ja sopuisasti he ovat olleetkin, vaikka tilipussi on pienentynyt kuin pyy maailmanlopun edellä. Jos SAK:n ja muiden ammattiliittojen alaisilta duunareilta olisi tempaistu suuri siivu palkasta, niin johan olisi persettä soviteltu penkkiin ja kouhkattu yleislakkoa.
Maaseudulla ei ole tavattu toimia niin. Täällä vaikutetaan esimerkillä, olipa kyse edunvalvonnasta, lasten ja nuorison kasvatuksesta tai kyläyhdistystoiminnasta.
Tuottajien tarjoama herkullinen kokolihapyttipannu, halukkaille maitoa kyytipojaksi, 30 sentin hinnalla oli konkreetti esimerkki sovinnollisesta protestista. Ei tarvinnut kenenkään kahlita itseään kaivuriin.
Tuo 30 senttiä oli symbolinen hinta ja viestitti sitä, että kun tuotetun ruoan hintaa jaetaan tuottajan ja muiden osapuolten kesken, tuottaja saa jokaisesta eurosta 30 senttiä tai alle. Hyvin usein paljon alle, viljanviljelijän osuus leivän hinnasta jää jopa alle viiteen prosenttiin.
Venäjän viennin mahdollisesti pysyvän tyrehtymisen aiheuttama poikkeustila selittää osan maataloustuottajien ahdingosta, mutta ei kaikkea. Valitettavasti se vain osui ajallisesti yksiin johtavan keskusliikkeen halpuuttamiskampanjan kanssa. Kuluttajat kiittivät tietysti, koska ruoka on Suomessa kiistatta kalliimpaa kuin monessa muussa maassa Euroopassa. Tosin tilannetta vähän tasoittaa jos ruoan hintaa suhteutetaan yleiseen hintatasoon ja elintarvikkeiden osuuteen perheiden kokonaismenoista.

Entistä vinompi show

Tuottajien näkökulmasta ruoan matkasta tilalta kuluttajan lautaselle tuli entistä vinompi show kun esimerkiksi maidon tuottajahintaa laskettiin niin, että monella kookkaallakaan tilalla ei saada tuotantokustannuksia peittoon. Palkasta puhumattakaan. Tällä politiikalla ei pidetä maaseudun elinvoimaa yllä ja ruumiita tulee. Jos maahan ei saada hallitusta, jonka politiikka on edellistä hallitusta ennustettavampaa, loputkin investointisuunnitelmat maaseudulla joutavat jääkellariin.
Tuottajatempauksen järjestäjät muistivat muistuttaa, etteivät he ole palauttamassa entisiä korkeampia hintoja elintarvikkeille vaan vaativat tuotannon, logistiikan ja kaupan yhteiskakun viipalointia lievästi uudelleen. Yksipuolisen halpuuttamisen vaihtamista reiluuttamiseen. Tuottajat ovat varmaan oikeassa siinä, että erityisesti suuret vähittäiskauppaketjut jyräävät määräävän markkina-asemansa kautta hinnat itselleen mieleisiksi. Tässä hintasirkkelissä useimmat tuottajat eivät pärjää, koska pelin henki on: myy saneluhinnalla tai ole myymättä. Hyväksy tai itke ja hyväksy.
Tulevalle hallitukselle on sälytetty jo tynnyrikaupalla toiveita toteutettavaksi. Tuottajien toiveet reilummasta pelistä ovat vain osa niistä.
Kuitenkin, meillä maalla kannattaa kuunnella näitä toiveita herkällä korvalla. Jos sitä ei tehdä, kuka on valmis tyytymään jatkossa saksalaiseen maitoon, puolalaisiin vihanneksiin ja balttilaisiin leivonnaisiin? Kuka silloin kantaa huolta siitä, että se minkä suuhumme pistämme on lähiruokaa kuten nyt, puhtaampaa ja laadukkaampaa kuin useimmissa muissa maissa.
Pistin torin keräyspataan reilusti enemmän kuin pyydetyn 30 senttiä, niin hyvää oli ja niin hyvä mieli tuli, valmiiksi vappua varten.

Timo Korppi

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.